Pekka Rautio Posts

Viime aikoina on puhuttu paljon Suomen Kaivoslaista ja Yle uutisoi viimeksi tällä viikolla Australialaisesta Dragon Mining-yhtiöstä. Firmalla on Orivedellä oma luvaton kaatopaikkansa, jota se on haluton puhdistamaan. Dragon Mining jatkaa parhaillaankinkullan kaivamista ja malminetsintää, vaikka sen uusi lupahakemus hylättiin. Kaivoslakimme ja kaivostoimintaan liittyvät ympäristösäädökset kaipaavat pikaista uudistamista!

Suomalainen yhteiskunta ei nimittäin juuri hyödy kaivostoiminnasta ja maaperämme aarteista. Sen sijaan joudumme maksamaan ympäristötuhojen seuraukset. Maaperämme on pullollaan arvokkaita mineraaleja, joista saatava taloudellinen hyöty karkaa liian usein monikansallisten yhtiöiden taskuihin.

Suomessa on edelleen käytössä 1700-luvulta peräisin oleva valtausperiaate, jonka mukaan malmiesiintymät kuuluvat ensimmäiselle varaajalle. Valtausperiaate koskee jopa yksityisiä maita ja luonnonsuojelualueita. Usein kehittyneissä maissa valtio omistaa mineraalinsa ja kaivosyhtiöt maksavat sille veroa niiden käytöstä. Suomessa on toisin. Täällä kaivosyhtiöt omistavat maaperämme mineraalit eivätkä ne maksa niistä valtiolle mitään. Suomi onkin pohjolan Kongo ja sinisilmäinen hölmö kaivoslakinsa puolesta. Ei ole ihme, että ulkomaiset kaivosyhtiöt varaavat malmivarantojamme kiihtyvällä tahdilla. Vastaavaa luonnonvarojen polkumyyntiä oli viimeksi tarjolla Neuvostoliiton hajotessa.

Otetaan siis ensi hallituskaudella käyttöön mineraalien markkinahintaan sidottu vero. Kohtuullinen verotus ei ole investointien este. Suomessa toimivat kaivosyhtiöt voisivat myös maksaa vakuutusmaksua rahastoon, jota käytetään ympäristötuhojen korjaamiseen. Tällainen malli on käytössä Yhdysvaltojen öljyteollisuudessa ja tulokset ovat olleet hyviä. Maaperämme aarteet kuuluvat meille Suomen kansalaisille ja niitä pitää hyödyntää niin, ettei luontoamme pilata. Vihreiden ja omana tavoitteenani on kestävä kaivoslaki, joka huomioi luontoarvot ja kansalaisten oikeudet sekä turvaa osaltaan hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusta.

#kaivoslaki #sivistyksensuurvalta

Share This:

Blogi

Suomalaisessa koulussa on yksi oppiaine, jossa lapset ja nuoret jaetaan erillisiin ryhmiin vanhempien maailmankatsomuksen mukaan. Vuonna 1923 eduskunta sääti lain, että kirkkoon kuuluville uskonto on pakollinen oppiaine ja sama laki on voimassa edelleen. Tällainen on nykyään kansainvälisesti aika harvinaista. Esim. muissa pohjoismaissa on käytössä neutraali kaikille sopiva katsomusaine ja varsinainen oman uskonnon opetus on kirkkokuntien vastuulla. Ranskassa taas uskontoa ei opeteta lainkaan.

Yhtä hyvin voisimme jakaa lapset yhteiskuntaopin ja historian tunneilla ryhmiin vanhempien puoluetaustan mukaan. Toiset keskittyisivät Milton Friedmaniin ja toiset Karl Marxiin?

Koulun tehtävä on lisätä ymmärrystä myös toisia uskontoja ja kulttuureja kohtaan. Nykyinen systeemi ei sitä parhaalla mahdollisella tavalla tee ja on kaiken lisäksi kallis, kun jokainen pienikin uskollinen ryhmä tarvitsee omat opettajansa. Erilaisia katsomusaineita on tällä hetkellä 13 eikä vähemmistöuskontojen opettajilla ole usein pätevyyttä tehtäväänsä. Esim. muslimioppilaita on Suomessa melkein 10 000 ja päteviä opettajia alle 30. Viranomaiset eivät voi juuri tietää, minkälaista opetusta tunneilla annetaan.

On täysin järjetöntä jakaa lapsia ryhmiin uskontojen mukaan ja korostaa erilaisuutta todella konkreettisella tavalla. Juuri käsitys oman uskonnon erityislaatuisuudesta on usein konfliktien takana. Uusi neutraali katsomusaine olisi hyvä työkalu puhkomaan kuplia, edistämään ymmärrystä ja dialogia uskontojen ja maailmankatsomusten välillä.

Ps. Tällä hetkellä nuoret aikuiset eroavat kirkosta eniten ja esim. Helsingissä on jo kouluja, joissa kirkkoon kuuluu alle puolet oppilaista. Paine kaikille yhteiseen katsomusaineeseen tulee siis kasvamaan tulevaisuudessa.

Share This:

Blogi

Sote- ja maakuntauudistus on ollut yksi surkeimpia tarinoita Suomen poliittisessa historiassa. Uudistuksen tärkeimmät tavoitteet ovat olleet terveyspalveluiden yksityistäminen ja keskustan hiipuvan vallan sementoiminen maakuntien avulla. Asiakas ja palvelut ovat olleet näytelmän sivuosassa. Jälki on ollut sen mukaista.

Viimeksi tällä viikolla talouspolitiikan arviointineuvosto lyttäsi soten ja totesi, että kustannussäästöt ovat pelkkää fantasiaa. Kyseessä onkin yritystuki verovaroista suoraan muutamalle terveysalan suurimmalle toimijalle.

Tämä on politiikkaa pahimmillaan. Sählätään koko maan asioita puhtaasti oman viiteryhmän ehdoilla eikä piitata asiantuntijoiden lausunnoista tai kansalaisten edusta vähäänkään. Palveluiden käyttäjienlisäksi suurimpia häviäjiä ovat isot kaupungit. Niiden kyky investoida ja hoitaa talouttaan heikkenee olennaisesti uudistuksen myötä. Tämä on Vapaavuorenkin kritiikin ydin. Suuret kaupungit tarvitsevat oman ratkaisunsa, joka turvaa niiden elinvoiman.

Maakunnissa voisi olla järkeä, jos ne olisivat tarpeeksi isoja. Nyt niitä on Keskustan vaatimuksesta 18 eivätkä pienimmät niistä omaa sellaisia hartioita, että ne pystyisivät kunnolla hoitamaan tehtäviään. Jos maakunnat tulevat, niiden määrää todennäköisesti karsitaan tulevaisuudessa. Olisi huomattavasti viisaampaa ja halvempaa tehdä se nyt. Tanska on muuten juuri luopumassa maakuntamallista. Siellä uudeksi periaatteeksi on kirjattu ”potilas ensin, läheisyys ja laatu”. Meillä yksityistäminen, byrokratia ja poliittiset lehmänkaupat.

Maakuntia suurempi ongelma on kuitenkin terveyspalveluiden laajamittainen yksityistäminen. Maakuntamallia voidaan parantaa jatkossa mutta kerran yksityistettyä ei takaisin saada. Olisi todella surullista, jos terveyspalvelumme päätyisivät monikansallisten sijoitusyhtiöiden omistukseen ja verorahamme veroparatiiseihin. Esperi Caren tapaus on tästä surullinen esimerkki.

Julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme on tutkitusti laadukas ja kustannustehokas. Parannettavaakin on ja meillä on yksi ongelma ylitse muiden ja se on ensimmäinen lääkärille pääsy sairastuessa. Jonot ovat olleet monin paikoin kohtuuttoman pitkät. Nopea pääsy lääkärille tehostaa hoitoa sekä säästää aikaa ja rahaa. Tämä voitaisiin korjata ilman valtavaa sote-mullistusta yksinkertaisesti lisäämällä lääkäreiden määrää. Sairaanhoidon hallinnon emeritusprofessori Martti Kekomäenmukaan tähän riittäisi n. tuhat lääkäriä lisää ja se maksaisi n 100 miljoonaa euroa vuodessa. Se on pikkusumma verrattuna nykyisen sote-uudistuksen kustannuksiin, joiden pelkkä valmistelu ja byrokratia on jo tähän mennessä maksanut moninkertaisesti ilman konkreettisia tuloksia.

Se, että hallituspuolueet eivät saa edes kaikkia omia kansanedustajiaan uudistuksen taakse, kertoo paljon.

Seuraavan hallituksen tehtävä on nostaa kansalaiset ja palveluiden turvaaminen ja tasa-arvo keskiöön. Aloitetaan lisäämällä lääkäreiden määrää. Sen jälkeen edetään asteittain ja kokeilujen kautta. Yksityisiä toimijoita voi myös käyttää mutta niitä ei kannata päästää kuskin paikalle ja pahimmillaan monopoliasemaan.

Uudistus on ongelmallinen myös demokratian kannalta. Viime eduskuntavaaleissa kansalaisilla ei ollut mahdollisuutta kertoa kantaansa maakuntiin tai markkinamalliin. Suunnitelmat pidettiin visusti salassa. Hallituksessa on mukana 1%:n kannatuksen omaava puolue, jota kukaan ei ole äänestänyt. Kyselyiden mukaan suurin osa suomalaisista vastustaa sote-uudistusta. Kyseessä on tämän hallituksen suurin hanke, joka on yksinkertaisesti epäonnistunut täysin.  Me tarvitsemme paremman soten ja sen tekeminen on seuraavan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä.

#sote #sivistyksensuurvalta #meollaan1

Share This:

Blogi

Maksuttomasta toisesta asteesta tehtiin juuri kansalaisaloite, joka keräsi 53 000 nimeä. Eduskunnan sivistysvaliokunta kuitenkin torppasi hankkeen muotovirheen takia. Kyseessä oli monelle nuorelle ensimmäinen konkreettinen vaikuttamisyritys maamme asioihin. Vastaus oli tyly, kuin märkä rätti naamalle. Asia on tärkeä koulutuksen tasa-arvon kannalta. Esim. lukiolaiselle oppimateriaalit maksavat tällä hetkellä n 2500€. Se on monelle liian paljon. Uskon kuitenkin, että maksuttomuus toteutuu jo lähitulevaisuudessa, kunhan saamme koulutusmyönteisemmän hallituksen. Nyt onkin hyvä hetki miettiä, miten maksuttomuus kannattaisi tehdä. Tässä minun ehdotukseni:

Opetus- ja kulttuuriministeriön arvion mukaan toisen asteen maksuttomuuden vuosittaiset kustannukset olisivat 109–153 miljoonaa euroa. Se on niin paljon rahaa, että meidän kannattaa miettiä tarkkaan, miten sen parhaiten käytämme. Tässä ehdotukseni:

Voisimme tehdä kaikille avoimen digitaalisen tietopankin ja oppimisympäristön,joka sisältäisi myös toisen asteen oppimateriaalit laadukkaassa muodossa. Oppimiskokonaisuudet voitaisiin jakaa yksittäisiin opetussuunnitelmia seuraaviin moduuleihin. Opettajan oppaat, erityisopetuksen materiaalit(esim. lukivaikeuksien kuntouttaminen, testit) olisivat kaikkien saatavilla. Tämä mahdollistaisi myös pidemmälle menevän oppimisen omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden mukaan. Erityistä tukea tarvitseville oppilaille ja heidän lähipiirinsä aikuisille laadukkaan opetusmateriaalin helppo saatavuus mahdollistaisi tukitoimia, johon pelkällä koululla ei välttämättä ole resursseja. Opettajat voisivat myös lisätä palveluun omia materiaalejaan ja hyväksi kokemiaan käytäntöjä. Tämä tarjoaisi ammattilaisille hyvän alustan tehdä yhteisöllistä avoimen lähdekoodin kaltaista kehittämistyötä, joka hyödyttäisi koko yhteiskuntaa.

Oppimisympäristö voisi sisältää videomuotoisia virtuaalitunteja, joiden pitäjät ovat oman alansa parhaita asiantuntijoita ja innostavia opettajia. Rovion tai Supercell:in koodari kertoo, mihin matematiikkaa tarvitaan, suurlähettiläs puhuu historian ja yhteiskuntaopin tärkeydestä, Esko Valtaoja tähtitieteestä ja Sixten Korkman taloudesta jne. Tämä tukisi myös uuden opetussuunnitelman ilmiölähtöisyyttä.

Perinteinen oppikirja on edelleen hyvä työkalu perusopetuksen puolella mutta se ei pysty vastaamaan digitalisaation haasteisiin toisella asteella. Esim. ylioppilaskoe on jo tänä keväänä kokonaan digitaalinen ja samaan suuntaan on menossa koko akateeminen maailma sekä työelämä. Pitää kuitenkin muistaa, että kirjoittamisen ja kynän käyttämisen edut oppimisessa ovat tutkimusten mukaan kiistattomat. Otetaan siis parhaat puolet molemmista eli laitetaan tieto pilveen ja käytetään kynää ja paperia yhtenä oppimisen työkaluista.

Tämän päivän ja tulevaisuuden muuttavassa maailmassa myös täydennyskoulutuksen tarve tulee kasvamaan. Tällainen palvelu antaisi meille mahdollisuuden päivittää omaa osaamistamme joustavasti tarpeen mukaan.

Suomalaisen koulutuksen maine on edelleen kova ja sille on maailmalla kysyntää. Tässä meillä olisi valmis vientituote, suomalainen koulutusformaatti.

Palvelu voitaisiin toteuttaa yhdessä Ylen ja kirjastojen kanssa. Ylen tehtäviin kuuluu suomalaisten sivistäminen ja se on sitä tehnytkin vuosikymmeniä. Kukapa meistä ei olisi joskus katsonut koulu-tv:tä. Tälläkin hetkellä Ylen verkkopalveluissa on paljon laadukasta oppimateriaalia mm. sähköisiin ylioppilaskokeisiin liittyen. Yksityinen opetus.tv on tehnyt myös arvokasta pioneerityötä tällä alalla. Meillä on siis pohja ja tekninen osaaminen jo olemassa. Tarvitsemme vain vision ja suunnan.

Mikään näistä uudistuksista ei vähennä kouluissa toimivien opettajien tarvetta. Lapset tarvitsevat elämäänsä ihan oikeita lihaa ja verta olevia kasvattajia, jotka osaavat ohjata heitä yhä monimutkaisemmassa maailmassa.

Tämä on yksi jokaista suomalaista hyödyttävä askel matkalla sivistyksen suurvallaksi!

Ps. Olen esitellut aikaisemminkin oman visioni liittyen maksuttomaan toiseen asteeseen. Olen sen jälkeen keskustellut aiheesta eri alojen asiantuntijoiden kanssa ja saanut hyviä näkökulmia. Merkittävä oivallus myös oli, että tarpeeksi suuret hartiat(Yle) idean toteuttamiseksi ovat jo olemassa.

Share This:

Blogi

Tulin juuri poikani bändikoulun konsertista Tuomelan koululta, joka on perinteinen suomalainen hyvin rakennettu koulu ja oman yhteisönsä keskus. Toimi hyvin myös ensimmäisenä keikkapaikkana ja ”Puuttuva palanen” meni hienosti! Bändikerhon harjoitukset ovat olleet pojan omalla koululla heti koulupäivän jälkeen. Se taas on tarkoittanut meidän perheelle yhtä vapaata koti-iltaa lisää. Valitettavasti tälläinen on edelleen liian harvinaista. Vanhemmat sukkuloivat työpäivän jälkeen ruuhkissa kuljettamassa lapsia treeneihin ja erilaisille tunneille. Kalapuikot uuniin klo 16.30, lapsi tekee läksyt ja tunnin päästä pitäisi olla jo jossain muualla, jossa lapsi harrastaa ja vanhemmat tappavat aikaa. Kotiin iltapalalle ja huomenna mahdollisesti sama rumba uudestaan vaikka toisen lapsen kanssa. Kehätiet ja kalenterit täyttyvät asiasta, jonka pitäisi olla mukavaa ja rentouttavaa. Voisiko tämän tehdä fiksummin? Vastaus on kyllä ja se ei olisi edes kovin vaikeaa.

Voisimme siirtää harrastamisen kouluille tai niiden lähistölle alkamaan heti koulupäivän jälkeen. Osa harrastuksista voisi olla jopa osana koulupäivää. Se sopisi hyvin myös uuden opetussuunnitelman tavoitteisiin. Omalla työpaikallani Vaskivuoren lukiossa oppilailla onkin ollut jo pitkään mahdollisuus käydä soitto- ja laulutunneilla koulupäivän aikana omassa koulussaan.

Tällainen vaatii toki toimivaa yhteistyötä koulujen, iltapäiväkerhojen ja harrastustoimintaa järjestävien tahojen kesken. Britanniassa tällainen malli onkin laajalti käytössä. Siellä jopa kuskataan esim. jalkapallojoukkueessa pelaavia lapsia busseilla treeneihin suoraan koulusta, jonne heidät myös palautetaan treenien jälkeen. Jos miettii vaikka liikkumista Lontoossa, uskoisin, että vanhemmat ja muutkin ruuhkissä liikkuvat arvostavat systeemiä kovasti. On muutenkin luontevaa, että toiminta tapahtuu omassa yhteisössä tuttujen kavereiden kanssa. On myös todettu, että harrastukset ehkäisevät tehokkaasti syrjäytymistä. Senkin takia on tärkeää, että ne ovat helposti saavutettavissa myös niille perheille, joilla ei ole resursseja tai voimia lasten jatkuvaan kuskaamiseen. Lisäksi meidän tulee pitää huolta siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua ja harrastaa riippumatta vanhempien lompakon paksuudesta.

Malli edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua virkamiehiltä ja päättäjiltä. Kouluverkko ja koulut pitää rakentaa niin, että kouluilta tai niiden lähistöltä löytyy harrastamiseen tarvittavat tilat, kuten kunnolliset liikuntasalit, auditoriot, pelikentät, hallit jne. Samalla kouluista tulee omien yhteisöjensä keskuksia, paikkoja, jossa tavataan, tehdään, nähdään ja tullaan nähdyiksi. Valitettavasti tällä hetkellä monin paikoin tehdään edelleen kouluja, joissa ei ole kunnollisia harrastustoimintaan sopiva tiloja esim. joukkulajien suhteen. Kyse on usein lyhytnäköisestä säästämisestä, joka sitten kostautuu pitkällä aikavälillä. Sama kaava kuin koulutusleikkauksissa. Säästetään euro tänään ja maksetaan myöhemmin moninkertaisesti ja tehdään samalla kaikkien elämästä vähän vaikeampaa. Se on ollut tämän hallituksen strategia.

Tämä on asia joka pitää ottaa huomioon kaavoituksessa ja kaupunkisuunnittelussa. Liikkuva koulu on ollut hyvä hanke ja siinä ollut tämän suuntaisia tavoitteita. Hankkeet ovat valitettavan usein lyhytaikaisia ja alttiita poliittisille muutoksille. Meidän pitää muuttaa pysyviä rakenteita, jos haluamme saada tuloksia. Se kyllä kannattaa, koska palkinnot ovat ruhtinaallisia. Lisää aikaa, yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuksia, vähemmän liikennettä, stressiä ja ulkopuolisuutta. Ihmiset ja luonto kiittävät!

Share This:

Blogi

Olen monesti miettinyt, miten maahanmuutosta voisi kirjoittaa ilman, että homma menee huuteluksi ja moralisoinniksi. On jotenkin älytöntä, että meillä on kaikkia koskettava aihe, josta julkisesti ja asiallisestikin kirjoittaminen on aina jossain piireissä sosiaalinen itsemurha. Trollitkin heräävät unestaan jo pelkästä sanan ”maahanmuutto” kuiskaamisesta. Puoli pitää tietenkin valita tai joku valitsee sen puolestasi. Rajat auki tai kiinni? Siinäkö on vaihtoehdot? Kuitenkin suurin osa suomalaisista minä mukaanlukien sijoittuu ihan tutkitusti noiden ääripäiden välille. Helpointa olisi työntää  pää pusikkoon ja olla hiljaa. Nyt ei kuitenkaan ole sen aika. Aloitan Oulun tapahtumista ja pohdin maahanmuuttokysymystä yleisesti.

Minusta on selvää, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet turvapaikanhakijat pitää pystyä karkoittamaan. Meidän pitää lähettää selkeä viesti, että tällaista ei suvaita. Muutenkin seksuaalirikoksistasaatavat lievät rangaistukset ovat olleet jo pitkään vastoin monien oikeustajua ja niitä pitää koventaa. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset on tulkittava aina törkeiksi teoiksi ja raiskauksen määritelmä on muutettava suostumusperusteiseksi. Fyysinen koskemattomuus on kirjattu perustuslakiimme ja sen täytyy näkyä vahvemmin koko lainsäädännössä.

Yhteiskuntamme turvallisuuden kannalta on tärkeää, että jokainen voi elää täällä ilman pelkoa syrjinnästä. Meillä ei ole myöskään varaa siihen, että osa ihmisistä katsoo ilman tulevaisuuden näkymiä vierestä, kun muut elävät mahdollisuuksien ja hyvinvoinnin keskellä. Syrjäytyminen ja ulkopuolisuus luo katkeruutta ja rikollisuutta. Tämä koskee kaikkia ihmisiä kansallisuudesta riippumatta. Onkin väärin ja typerää leimata kaikki turvapaikanhakijat joidenkin tekemien rikosten vuoksi. Jokainen on vastuussa omista teoistaan, ei muiden.

Suuri osa suomalaista haluaa kuitenkin auttaa heikoimmassa asemassa olevia sotaa ja vainoa pakenevia ihmisiä. Jotta voimme kohdentaa avun sitä eniten tarvitseville on tärkeää, että turvapaikkapäätökset tehdään mahdollisimman lähellä lähtömaata. Meidän tulee pyrkiä siihen, että maahanmuutto tapahtuu hallitusti kiintiöpakolaisuuden kautta. Tarvitsemme siis myös toimivat rajat. En usko, että Eurooppa kestää enää poliittisesti hallitsemattomia kansanvaelluksia. Maahanmuutto oli Brexitinkin taustalla.

Työperäistä maahanmuuttoa taas pitää helpottaa. Me tarvitsemme kansainvälisyyttä ja ihmisiä tekemään töitä. Jos ihminen työllistyy täällä ja maksaa veronsa Suomeen, niin tervetuloa! Menestys ja uudet ideat syntyvät siellä, missä ihmiset kohtaavat hyvässä hengessä. Sulkeutunut yhteiskunta tarkoittaa köyhyyttä ja kurjuutta kaikille.

Työ ja opiskelu ovat parasta kotoutusta ja jokaiselle tulijalle täytyy löytää paikka yhteiskunnasta heti alusta asti. Vuosien odotus epävarmuudessa tai elämä paperittomana ei ole kenenkään etu. Meidän ei kannata opettaa tulijoita ensimmäiseksi täyttämään tukihakemuksia vaan tekemään töitä ja opiskelemaan. On tärkeää, että tänne tulevat tuntevat Suomen kodikseen ja haluavat olla rakentamassa yhteiskuntaamme! Tässä olemme epäonnistuneet surkeasti ja maahanmuuttajien työllisyys on erittäin alhaisella tasolla verrattuna vaikka Ruotsiin ja Saksaan. Ihmiset haluavat yleensä tehdä elämässään jotain merkityksellistä, jos he vaan saavat mahdollisuuden. Me olemme tehneet sen aika vaikeaksi.

2015 pakolaiskriisi oli uusi tilanne Euroopalle ja Suomelle. Paine Euroopan rajoilla on nyt pienempi kuin vuosiin ja nyt on oikea aika arvioida pakolais- ja kotoutuspolitiikkaamme kokemusten perusteella ja miettiä miten toimimme jatkossa. Se onnistuu vain tosiasioihin pohjautuvan ja rakentavan keskustelun kautta.

Share This:

Blogi

Aloitteemme sai 40 allekirjoitusta, mikä on todella paljon eli asia etenee valmisteluun. Moni valtuutettu on edistänyt asiaa vuosien varrella. Kiitos heille pohjatyöstä ja kaikille allekirjoittajille. Itse olin tällä kertaa puuhamiehen roolissa ja sain mukaan loistavan ryhmän eri puolueista. Tässä koko aloite:

Valtuustoaloite Johansin tilan(Velmutalon) myymisestä tai pitkäaikaisesta vuokraamisesta Vantaan elävän musiikin yhdistykselle

Vantaa elävän musiikin yhdistys Velmu on toiminut jo 40 vuotta kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa Tikkurilan Koivuhaassa sijaitsevassa talossa. Rakennus on peruskorjauksen tarpeessa ja Velmu haluaisi lunastaa sen itselleen tehdäkseen siitä kulttuuri- ja asukastilan kuntalaisten käyttöön. Päivisin tilaa voisivat käyttää seniorit, kuntoutujat, päiväkodit ja muut ryhmät. Iltaisin tila olisi Velmun bändien käytössä. Talossa toimii tälläkin hetkellä yli 10 bändiä.

Velmu on ilmoittanut olevansa halukas remontoimaan talon ja hakemaan siihen rahoitusta valtiolta. Peruskorjauksen hinta-arvio on n. 500 000€. Osa töistä tehtäisiin talkootyönä. Kaupunki siis myisi tai vuokraisi pitkällä vähintään 20-vuoden sopimuksella Velmulle rakennuksen, jota se on itse ollut haluton korjaamaan ja Velmu hakisi projektille rahoituksen ja hoitaisi rakennuksen korjauksen. Maapohja säilyisi kaupungilla ja siitä perittäisiin kohtuullista vuokraa. Kaupan ehtona tulee olla korjauksen onnistuminen kohtuullisessa ajassa. Kaupunki siis asettaa korjausvelvoitteet, joiden tulee täyttyä.

Vantaa saisi rapistuvasta talosta uuden kulttuurikeskuksen ja tukisi samalla kuntalaisten osallisuutta kaupunkimme kehittämisessä.

Me allekirjoittaneet esitämme, että kaupunki myy tai vuokraa Johansin tilan Velmulle remonttivelvoitteisella sopimuksella.

Vantaalla 17.12.2018

Pekka Rautio     Sirkka-Liisa Kähärä    Jenni Chen-Ye    Jarno Eskelinen    Minttu Sillanpää

Share This:

Blogi

Hesari uutisoi alkuviikosta vielä julkaisemattoman tutkimuksen perusteella, että ilmiöoppiminen ja digitalisaatio heikentää oppimistuloksia peruskoulussa. Uutisen jälkeen asiantuntijat ovat kilvan kommentoineet tutkimusta, jota eivät ole edes lukeneet. Lisäksi ilmiöoppiminen on otettu käyttöön vasta 2016. Taitaa olla hieman aikaista vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä aiheesta. Pisa-tulosten lievä laskukin on ajalta ennen uutta opetussuunnitelmaa.

Sekä digitalisaatio että laajat ainerajat ylittävät kokonaisuudet(ilmiöt) edustavat juuri sitä,mitä koululta on jo pitkään toivottu eli elämistä tässä ajassa. Tuntuisi omituiselta, että digitaalisessa maailmassa toimimista ei opetettaisi kouluissa vaikka koko yhteiskunta on menossa siihen suuntaan. Heitämmekö lapsemme digimereen ja katsomme, ketkä oppivat itse uimaan vai opetammeko heitä käyttämään uutta tekniikkaa ja sen antamia mahdollisuuksia muuhunkin kuin itsensä viihdyttämiseen? Ilmiöt taas ovat juuri sitä monien eri taitojen ja tietojen yhdistämistä, jota työelämä ja aikamme vaatii. Itseohjautuvuus eli kyky toimia itsenäisesti on myös taito, jota pitää opettaa ja opetella pienin askelin koulupolun alusta asti. Itse olen ajatellut, että opettaja on tehnyt työnsä hyvin, kun häntä ei enää tarvita. Siitä itseohjautuvuudessa on kysymys ja loistava tavoite, joka vaatii paljon työtä toteutuakseen.

Loppujen lopuksi koulu ei ole muuttunut kovinkaan paljon. Suurin osa koulutyöstä tehdään edelleen perinteisillä menetelmillä. Kynä ja paperi ei ole kadonnut minnekään ja hyvä niin. Käsillä tekeminen on edelleen tutkitusti yksi tehokkaimpia tapoja oppia. Itse olen sitä mieltä, että niiden käyttöä tulee lisätä entisestään mutta itse tieto kannattaa siirtää digipilveen. Se mahdollistaisi maksuttoman oppimateriaalin myös toiselle asteelle. Tässä blogissa oma ehdotukseni sen toteuttamiseen…. http://www.pekkarautio.fi/oletuskategoria/maksuton-toisen-asteen-koulutus-ja-miten-se-tehdaan/

Suomi menestyy edelleen hyvin Pisa-testeissä ja koulumme on yksi maailman parhaista. Muutamat Aasian maat ovat menneet testimenestyksessä Suomen ohi mutta aika kovalla hinnalla. Lasten koulupäivät ovat puolta pidempiä kuin Suomessa ja illat vietetään valmennuskursseilla. Hintana on menetetty lapsuus ja krooninen stressi. Silti tulokset ovat vain hieman parempia kuin Suomessa. Uskon, että meidän järjestelmä on kasvattaa tasapainoisempia ja onnellisempia lapsia, joilla on maailmanlaajuisesti hyvät oppimistulokset. Se ei ole ihan pieni asia.

Voisiko olla, että lisääntynyt ruutuaika(myös vanhempien) ja vähentynyt leikkiminen, liikkuminen ja lukeminen selittää enemmän lukemisen ja matemaattisten taitojen heikentymistä kuin muutokset koulussa. Tässä on syytä koko yhteiskunnan katsoa peiliin. Jos aikuiset hoitavat digitaalisesti työasioita ja somettavat kaiken perheen yhteisen ajan, mitä voimme odottaa lapsiltamme?

Asia, mistä meidän kannattaa olla huolissaan on sukupuolten välisten erojen lisääntyminen Suomalaiset tytöt pärjäävät koulussa hyvin mutta poi­kien op­pi­mis­tu­lok­set heikkenevät. Meidän pitää kehittää koulua niin, että se tukee paremmin myös poikien kehittymistä ja oppimista.

On vielä liian aikaista antaa lopullista tuomiota uudesta opetussuunnitelmasta mutta on jotain, mitä me voimme tehdä koulun ja lastemme eteen. Annetaan opettajille työrauha ja kouluille kunnolliset resurssit eikä kuormiteta heitä enää enempää koulun perustehtävän ulkopuolisella työllä. Opetussuunnitelman tavoitteet ovat hyvät mutta uusien työtapojen opettelu vaatii aikaa ja kokeiluja. Koska erilaista tukea tarvitsevat oppilaat ovat nykyään samoilla luokilla muiden kanssa inkluusioperiaatteen mukaan, koulut tarvitset reippaasti lisää aikuisia, varsinkin erityisopettajia, joiden lisääminen on tehokkain ja varmin tapa parantaa kouluamme. Se maksaa mutta siitä on hyötyä kaikille oppilaille, myös hyvin pärjääville parantuneen työrauhan kautta. Itse ehdotin tätä Vantaalla mutta se ei vielä mennyt läpi ainakaan ensi vuoden budjettiin. Inkluusioon ja erityisopetukseen liittyvät haasteet pitää tunnistaa ja tunnustaa, että saamme päättäjätkin ymmärtämään tilanteen.

Nykyisin opettajien päivät, illat ja viikonloputkin täyttyvät nykyään kaikenlaisesta raportoinnista, koulun kehitttämistehtävistä ja erilaisista arvioinneista. Pitäisi olla aikaa myös opettaa ja olla läsnä lapsille. Voisimmeko sopia, että jos tulee jotain uutta, niin joku vanha saa lähteä? Lisäksi opettajien tulee saada jatkossakin valita itse heille ja aiheeseen parhaiten sopivat opetusmenetelmät. Prosenttivaatimukset tietotekniikan käytöstä ovat suorastaa typeriä. Opetusmenetelmä on väline, jolla edistetään oppimista, ei itsetarkoitus.

Kun opettajalta loppuu huumori ja voimat, niin on aivan sama mitä opetussuunnitelma sanoo? Opettajat ovat suomalaisen koulutuksen tärkein resurssi ja heidän jaksamisensa on koko yhteiskunnan etu. Koulu, opettajat ja lapsemme tarvitsevat puolustajia, joille koulu ja sivistys on muutakin kuin kuluerä budjetissa.

Share This:

Blogi

Hallituksen ja Ay-liikkeen riita muistuttaa erehdyttävästi lasten hiekkalaatikkokärhämää. Juha on suututtanut Jaskan ja kumppanit, joiden vihanhallinta ei ole vielä kovin kehittyneellä tasolla. He  protestoivat Juhan määräilevää käytöstä vastaan hakkaamalla kaikki muut lähistöllä olevat, joilla ei ole mitään tekemistä itse riidan kanssa. Juhalle ja sen kavereille kun ei oikein voi mitään. Leikkipaikka on suljettu tappelun vuoksi ja kellään ei ole kivaa. Riita lähti jostain pikkuasiasta mutta kukaan ei uskalla antaa periksi, koska kaverit saattavat haukkua nynnyiksi. Tässä on Suomi vuonna 2018! Eikö me oikeasti pystytä parempaan? Nyt tarvitaan aikuisia paikalle. Missä on Juhan, Jaskan ja Rikun vanhemmat? Aikuisten maailmassa sodat alkaa yleensä näin. Isoja lapsia mutta aikuisten lelut. Sitä on toksinen lapsellisuus. Keksin juuri uuden terminJ

Irtisanomislakinäytelmä on värikästä draamaa mutta järkeä siinä ei juuri ole. Sipilä on osoittanut

pelisilmän puutetta jo aikaisemminkin mutta vaikutelma heikoilla johtajantaidoilla varustetusta mutta erittäin päättäväisestä miehestä vahvistuu. Miksi tehdä koko työllisyyden kannalta pienestä asiasta periaatekysymys ja maalata itsensä nurkkaan. Tuli kalliiksi, ja jo ennestään heikko luottamus hallituksen ja työntekijöiden välillä viileni kylmän sodan tasolle. Viisas johtaja ottaisi aikalisän tässä kohtaa ja aloittaisi neuvottelut.

En aina ihan ymmärrä AY-liikettäkään siinä, että kaikki yritykset ja yrittäjät nähdään vihollisina ja todella järeät toimet kohdistetaan myös sellaisiin tahoihin, joilla ei ole mitään tekemistä ko. asian kanssa. Isot pyssyt ja pienet maalit!

Ay-liikkeellä on Suomessa kunniakas historia ja sitä tarvitaan edelleen, mutta lakkotoimien mittakaava on usein kohtuuton ja iskee moneen yrittäjään, joilla ei ole mitään tekemistä esim. nykyhallituksen päätösten kanssa. Liike toimii niin kuin elefantti posliinikaupassa eikä sillä taida ollakaan hienovaraisempia keinoja. Se ajaa tietenkin vain jäseniensä etua eikä sen tehtäviin ole kuulunut miettiä sitä, mikä olisi hyväksi koko Suomelle.  Kun on noin suuri valta, kovat edut ja kasapäin rahaa, sen pitäisi tuoda mukanaan myös vastuuta ainakin sen verran etteivät sivulliset joudu turhaan kärsimään.

Minua hirvittää, että tuollainen molemminpuolinen pullistelu voi vielä joku kerta tulla meille todella kalliiksi. Me tarvitaan enemmän dialogia, luottamusta ja yhteisiä päämääriä osapuolten kesken. Onko kolme kantaa liikaa? Ehkä Ruotsista voisi ottaa mallia?

Ps. Juha aloitti ja hän voi tämän tältä erää myös lopettaa.

”With great power comes great responsibility” Sanoi Ben-eno hämikselle . Parkerin Peterille

Share This:

Blogi

Helsingin valtuusto päätti eilen tarjota tulevaisuudessa kuntalaisille maksuttoman toisen asteen koulutuksen. Periaate on hyvä ja asia tärkeä. Esim. lukiolaiselle oppimateriaalit maksavat tällä hetkellä n. 2500 euroa lukion aikana. Se on monelle liian paljon. Maksuttomuus on siis tärkeä asia myös koulutuksen tasa-arvon kannalta.

Jos kunnat yksi toisensa jälkeen ilmoittavat maksavansa toisen asteen koulutuksen oppimateriaalit, laskusta tulee valtava, ja opetusvirastojen ovien eteen ilmestyy konsulttijono helpon rahan toivossa. Meidän ei kannata luoda helppoa rahastuskeinoa vaan miettiä, voisiko maksuttomuuden toteuttaa paremmin ja samalla vähentää kustannuksia. Kyllä voi! Tässä on minun ehdotukseni. Käytän esimerkkinä lukiokoulutusta, koska tunnen sen hyvin.

Suomessa on n. 100 000 lukiolaista. Jos jokaiselle ostetaan oppimateriaalit nykyisiltä toimijoilta, kolmen vuoden lasku olisi 250 000 000 euroa kolmelta vuodelta eli reilu 80 miljoonaa euroa vuodessa. Se on aika paljon. Pelkästään kotikaupungissani Vantaalla 3 500 000 €/vuosi. Voisiko tuon rahan käyttää tehokkaammin ja niin, että kaikki hyötyisivät.

Noilla miljoonilla voisimme helposti kehittää avoimen digitaalisen oppimisympäristön, josta kaikkien kurssien sisällöt löytyvät laadukkaassa muodossa. Kirjan sijasta voisimme käyttää esim. Kindle-tyyppistä silmiä rasittamatonta ja edullista lukulaitetta. Kirjoittamisen ja kynän käyttämisen edut oppimisessa ovat tutkimusten mukaan kiistattomat. Voisimme hyvin lisätä vihkotyöskentelyä ja kynänkäyttöä nykytasosta. Karttojen, kaavojen, diagrammien piirtäminen ja kynällä kirjoittaminen ovat tehokkaimpia tapoja oppia, ja ne ovat valitettavasti jääneet keskinkertaisen digihuuman jalkoihin. Yhdistetään siis digitaalisuuden ja käsillä tekemisen hyvät puolet ja karsitaan pois turhat ja tehottomat menetelmät. Peruspaketti olisi siinä, ja rahaa on kulunut vasta murto-osa tuosta kakusta. Mennään siis eteenpäin.

Oppimisympäristöihin voisimme lisätä videomuotoisia virtuaalitunteja, joiden pitäjät ovat oman alansa parhaita asiantuntijoita ja innostavia opettajia. Virtuaalitunteja voidaan käyttää kaikissa aineissa varsinkin uusien kurssien alussa motivoimaan oppilaita.. Jos Rovion koodari kertoo, mihin matematiikkaa tarvitaan, tai suurlähettiläs kertoo historian ja yhteiskuntaopin tärkeydestä, Esko Valtaoja tähtitieteestä ja Sixten Korkman taloudesta, voidaan opiskelussa päästä aivan uudenlaiselle mielekkyyden tasolle. Kun tämä yhdistettäisiin uudessa opetussuunnitelmassakin keskeisessä roolissa olevaan ilmiölähtöisyyteen, meillä voisi olla koulut pullollaan innokkaita oppijoita.

Paketti voitaisiin toteuttaa yhdessä kirjastojen kanssa. Kansallinen digitaalinen tietopankki, jonne jokaisella suomalaisella on vapaa pääsy esim. kirjastokortin avulla. Myös opettajan oppaat, erityisopetuksen materiaalit (esim. lukivaikeuksien kuntouttaminen, testit) olisivat kaikkien saatavilla. Tämä mahdollistaisi pidemmälle menevän oppimisen oppilaan omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden mukaan. Erityistä tukea tarvitseville oppilaille ja heidän lähipiirinsä aikuisille laadukkaan opetusmateriaalin helppo saatavuus mahdollistaisi tukitoimia, johon pelkällä koululla ei välttämättä ole resursseja. Kodin rooli on hyvin merkittävä, kun kuntoutetaan lukemisen, kirjoittamisen ja puhumisen vaikeuksia. Usein vain työkalut puuttuvat tai ne on piilotettu byrokratian taakse. Opettajat voisivat myös lisätä palveluun omia materiaalejaan ja hyväksi kokemiaan käytäntöjä. Yhteisöllistä avoimen lähdekoodin kaltaista kehittämistä siis.

Vastustusta varmasti tulee esim. kustannusyhtiöiden ja ammattiliittojen puolelta. Suomalaisten lasten tulevaisuutta ja oppimisen edellytyksiä ei kuitenkaan kannata uhrata saavutettujen etujen alttarille.

Mikään näistä uudistuksista ei vähennä kouluissa toimivien opettajien tarvetta. Lapset tarvitsevat elämäänsä ihan oikeita lihaa ja verta olevia kasvattajia, jotka osaavat ohjata heitä yhä monimutkaisemmassa maailmassa.

 

Share This:

Oletus kategoria