Kuukausi: <span>elokuu 2019</span>

Olen opettajana ja myös isänä seurannut huolestuneena koulutuksen kehitystä Suomessa. Koulutus ja sivistys on suomalaisen yhteiskunnan kivijalka ja menestyksemme salaisuus. Kaiken takana on opettajan työn arvostus ja koulutuksen riittävät resurssit. Suomi on ollut pitkään siitä harvinainen maa, että täällä opettajankoulutukseen on paljon hakijoita ja sisään on todella vaikea päästä. Työtä on arvostettu ja opettajaksi on hakeutunut ihmisiä, joilla on ollut varaa valita useista uravaihtoehdoista. Nyt asia on muuttumassa. Varhaiskasvatuksen ja luokanopettajan koulutuksien hakijamäärät ovat tippuneet viime vuosina merkittävästi. Ruotsissa tällainen kehitys on johtanut opettajapulaan ja koko peruskoulutuksen tason laskuun.

Palkkaus on varsinkin varhaiskasvatuksen puolella tärkeässä roolissa. Onhan se aika erikoista, jos yliopistosta valmistunut ihminen, joka tekee kaikkien mielestä tärkeää työtä, ei voi esim pääkaupunkiseudulla elää palkallaan. Tätä asiaa voidaan korjata syksyn palkkaneuvotteluissa.

Monet opettajat kokevat ammatin raskaammaksi kuin aikaisemmin. Nykyään suomalaisessa koulussa noudatetaan inkluusion periaatetta. Se tarkoittaa sitä, että myös paljon tukea tarvitsevat oppilaat opiskelevat tavallisissa luokissa. Erityiskouluista on luovuttu monissa kunnissa lähes kokonaan ja erityis- ja pienluokkia on vähennetty. Ajatuksessa on paljon hyvää mutta toimiva inkluusio tarvitsee kunnolliset resurssit. Yksi luokanopettaja ei yksinkertaisesti voi hallita suurta lapsiryhmää, jos mukana on useita paljon apua tarvitsevia oppilaita. Opettaja väsyy mahdottoman urakan edessä, koulusta kiinnostuneet oppilaat eivät saa työrauhaa tai tarvitsemaansa tukea. Käytöshäiriöinen lapsi leimautuu tavallisella luokalla helposti häiriköksi. Levottomuus ja väkivallan uhka ei edistä kenenkään oppimista tai koulussa viihtymistä. Jatkuvan stressin ja pelon on todettu vaikuttavan negatiivisesti jopa aivojen kehitykseen. Monesti turvallinen erityisluokka on parempi vaihtoehto kaikille.

Koulun haasteisiin on onneksi yksinkertainen ratkaisu, joka hyödyttää koko koulua, opettajia ja oppilaita. Koulut tarvitsevat yksinkertaisesti lisää opettajia, aikuisia, joilla on aikaa lapsille. Tässä ei auta lisäkoulutus tai digitalisaatio vaikka niitä meille mielellään tarjotaan. Inkluusio voi olla toimiva systeemi, mutta se on kunnolla toteutettuna kalliimpi kuin perinteinen erityisluokkia käyttävä järjestelmä. Nyt inkluusiota on käytetty keppihevosena säästöille ja varsinkin laaja-alaisten erityisopettajien määrää tulee lisätä.

Uuden eduskunnan tehtävänä on kirjata lakiin opettajamitoitus, jossa määritellään kuinka monta oppilasta voi yhtä opettajaa kohti olla. Ryhmäkoon merkitys oppimistuloksiin, myöhempiin opintoihin ja jopa tuloihin on osoitettu useissa tutkimuksissa.

Sitten vielä palkasta: Opettajat ja varhaiskasvattajat saavat kyllä kiitosta ja arvostusta poliitikkojen puheissa. Puheet ovat puheita, raha ja resurssit sen sijaan ovat konkretisoitunutta arvostusta.

Share This:

Blogi