Vantaan Kytöpuiston koulun surulliset tapahtumat ovat nostaneet taas koulukiusaamisen- ja väkivallan keskusteluun. Tässä muutama ajatus ja ehdotus turvallisemman koulun kehittämiseksi.
Lapset ovat peilikuva meistä aikuisista ja siitä yhteiskunnasta, jonka olemme heille luoneet. Lasten asenteet ja teot kumpuavat kodeista, ympäröivästä yhteiskunnasta ja koulujen toimintakulttuurista. Jokainen meistä voi siis vaikuttaa tähänkin asiaan omalla olemisellaan tässä maailmassa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Tässä kirjoituksessa keskityn kuitenkin kouluun. Turvallinen koulu on kodin lisäksi koko oppimisen ja kasvatuksen kivijalka. Pelko estää tehokkaasti oppimisen ja tasapainoiseksi ihmiseksi kasvamisen. Valitettavasti fyysinen ja henkinen väkivalta on todellisuutta monessa koulussa. Nostan tässä esille kaksi asiaa, jotka ovat vaikuttaneet nykytilanteeseen ja joiden avulla voimme myös korjata tilannetta.
- Inkluusio
Nykyisen suomalaisessa koulussa noudatetaan inkluusion periaatetta. Se tarkoittaa sitä, että myös paljon tukea tarvitsevat oppilaat opiskelevat tavallisissa luokissa. Erityiskouluista on luovuttu monissa kunnissa lähes kokonaan ja erityis- ja pienluokkia on vähennetty. Ajatuksessa on paljon hyvää mutta toimiva inkluusio tarvitsee kunnolliset resurssit. Inkluusio voi olla toimiva systeemi, mutta se on kunnolla toteutettuna kalliimpi kuin perinteinen erityisluokkia käyttävä järjestelmä.
Yksi luokanopettaja ei yksinkertaisesti voi hallita suurta lapsiryhmää, jos mukana on useita paljon apua tarvitsevia oppilaita. Opettaja väsyy mahdottoman urakan edessä, koulusta kiinnostuneet oppilaat eivät saa työrauhaa tai tarvitsemaansa tukea. Käytöshäiriöinen lapsi leimautuu tavallisella luokalla helposti häiriköksi. Levottomuus ja väkivallan uhka ei edistä kenenkään oppimista tai koulussa viihtymistä. Jatkuvan stressin ja pelon on todettu vaikuttavan negatiivisesti jopa aivojen kehitykseen. Monesti turvallinen erityisluokka on parempi vaihtoehto kaikille.
Tässä on mietinnän paikka päättäjille. Jokaisessa Suomen kunnassa on tällä hetkellä kovat säästöpaineet. Ryhmäkokojen kasvattaminen ja kouluavustajien vähentäminen tulee olemaan monella leikkauslistalla. Valitettavasti niin tekemällä teemme tilaa myös kiusaamiselle ja kouluväkivallalle. Eduskunnan tulisi kirjata lakiin opettajamitoitus, jossa määritellään kuinka monta oppilasta voi yhtä opettajaa kohti olla. Ryhmäkoon merkitys oppimistuloksiin, myöhempiin opintoihin ja jopa tuloihin on osoitettu useissa tutkimuksissa. Tässä asiassa ei saa olla eroja eri kuntien välillä. Lapsilla tulee olla oikeus samantasoiseen kouluun joka puolella Suomea.
Myös erityisluokkien ja koulujen lisäämistä tulee vakavasti harkita.
- Koulujen toimintakulttuuri, tosiasioiden tunnustaminen ja toiminta
Toinen asia on koulujen toimintakulttuuri. Olen saanut itsekin viestejä vanhemmilta, joiden lapset ovat kokeneet väkivaltaa tai häirintää koulussa mutta koulu on vähätellyt tai kieltänyt koko asian. Jokainen tapaus pitää tutkia ja ottaa tosissaan. Se voi olla työlästä ja vaikeaa mutta se pitää vaan tehdä. Ikävien asioiden kieltäminen tai kaunistelu ei johda mihinkään hyvään. Presidentti Paasikivi sanoi: ”Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku”.
Tämä asia vaatii selkeitä linjauksia opetusministeriöltä ja kunnilta. Tarvitaan yhteiset pelisäännöt koko maahan, koulutusta rehtoreille ja opettajille sekä tilanteen jatkuvaa seurantaa. Lopuksi meidän pitää muuttaa yksi asenne. Se, että kaikki näyttää ulospäin hyvälle, ei saa olla sulka hattuun. Sen sijaan meidän pitäisi arvostaa ja jopa palkita ongelmien tunnustamisesta ja määrätietoisesta puuttumisesta niihin.
Ps. Kuuluisin ja surullisin esimerkki totuuden kaunistelusta on kiinan suuri nälänhätä(1959-1961), jossa kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä, koska hallinto ja virkamiehet halusivat kätkeä ja kaunistella ongelmia ja tehtyjä virheitä. Me pystymme parempaan.
