Kuukausi: elokuu 2018

Karjatalous tuottaa tällä hetkellä n 15% prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä eikä äärimmilleen tehostettu lihakarjan kasvatus kestä muutenkaan edes tammikuun päivänvaloa napapiirillä. En silti usko, että maailma tai Suomi olisi vielä valmis kokonaan luopumaan lihasta lautasellaan mutta muutoksen tarve on ilmeinen. Eikä se olisi ihan helppoa meidänkään perheessä.
Suomessa voisimme lähteä liikkeelle vaikka maatalouden tukijärjestelmistä. Nythän tukia jaetaan sillä periaatteella, että ”tämä nyt vaan on näin ja näin on aina tehty”… Voisiko tukien jakamisen peruste olla, ovatko tuotteet ja niiden tuotanto hyväksi planeetalle ja ihmiskunnalle? Voisiko valtio tukea uusia ruokaan ja kestävään kehitykseen liittyviä innovaatioita mielummin kuin menneisyyden jäänteitä? Meillä on esim. vedet täynnä 100%:sen luomua särkeä, lahnaa ja sulkavaa. Potentiaali on valtava mutta toistaiseksi syömme mielummin norjalaista antibiooteilla kyllästettyä lohta, koska se on helppoa. Uudet tuotteet pitää vaan paketoida sellaiseen muotoon, että ne kelpaavat kuluttajalle. Samoin kaura- ja paputuotteissa on vielä paljon kehitettävää ja monta keksintöä tekemättä. Edelläkävijöille on auki valtavat globaalit markkinat.
Lihantuotanto taas voisi toimia ilman tukia markkinatalouden lakien mukaan. Silloin lihasta tulisi todennäköisesti luksusta, vähemmän ja parempaa? Itse olen sekasyöjä ja minulle tuollainen ainakin sopisi hyvin. Söisin varmaan edelleen joskus Chorizo-makkaraa mutta arkiruoka koostuisi jostain muusta. Minusta on täysin järjetöntä syytää verorahoja lihan ja maidon tuotantoon. Koulumaitotuki voitaisiin korvata monen muun EU-maan tavoin kouluhedelmätuella.
Ps. Maataloutta ja omavaraisuutta ei tarvitse eikä kannata ajaa Suomessa alas. Ihmiset ympäri palloa haluavat syödä ja elää niin, että heidän lapsillaankin on mahdollisuudet hyvään elämään. Se vaatii toki poliittista tahtoa…

Share This:

Blogi