Vanha kunnon kommunismi on tehnyt comebackin ja hieman yllättäen sen ovat herättäneet henkiin populistiset oikeistopoliitikot. Viholliskuvat ovat populistisen politiikan polttoaine ja olemassaolon edellytys. Jos sopivaa vihollista ei löydy tästä todellisuudesta, se pitää keksiä. Verkko on pullollaan mitä mielikuvituksellisimpia salaliittoteorioita maahanmuutosta, koronasta, liberaaleista tasa-arvojuonista, 5G-verkoista, rokotteista, Trumpin syrjäyttämisestä, Bill Gatesin aivosirusta jne. Tällaisten teemojen ympärille voi rakentaa kokonaisen poliittisen uran tai jopa puolueen. Todellisen elämän ongelmat ovat usein monimutkaisia ja niiden ratkomiseen tarvitaan tietoa ja taitoa. Fantasiapolitiikassa riittää hyvä pokka ja mielikuvitus.
Tälläkin hetkellä Suomesta löytyy eturivin poliitikkoja, jotka käyvät täysin julkisesti mielikuvitustaistelua kommunismia vastaan. Näissä piireissä on tapana verrata EU:ta Neuvostoliittoon, joka oli totalitaristinen ja suljettu diktatuuri. Neuvostokansa oli köyhää, sitä tapettiin surutta ja junat kulkivat ihmislasteissa Siperian vankileireille. Jos tuota voi verrata EU:n, voi mitä vaan verrata mihin vaan. ”Kun valheen kertoo tarpeeksi monta kertaa, siitä tulee totta” (Joseph Goebbels). Paitsi, jos kansa on tarpeeksi sivistynyttä ja fiksua. Onneksi suurin on osa suomalaista tunnistaa poliittisen huuhaan. Koulutukseen kannattaa panostaa jatkossakin.
Omassa lapsuudessa 70-luvulla kommunisti oli lällättelysana tyhmille tyypeille, joista ei tykätty. Samoin kuin tämän päivän poliitikot, mekään emme ymmärtäneet, mitä sana tarkoittaa. Monet meistä onneksi oppivat.
Noissa 70-luvun lasten kommari-lällättelyissä olikin enemmän totuutta takana kuin tämän päivän poliittikkojen puheissa. Silloin nimittäin oli vielä ihan oikeita kommunisteja. Nykyään oikeat kommunistit ovat Suomessa yhtä yleisiä kuin ryhävalaat, joita on tavattu Suomen vesillä kolme kertaa.
Yksinkertaisimmillaan kommunismi tarkoittaa sitä, että valtio on ottanut kaikki tuotantovälineet ja yritykset haltuunsa. Yksityisyrityksiä eikä yksityisomistusta ole. Lisäksi alkuperäisessä Marxilaisessa mallissa myös valtio ja raha lakkaavat olemasta. Tällaista kehitystä tai edes pyrkimystä Suomen poliittisessa kentässä on vaikea nähdä. Vasemmistoliiton Anna Kontula on tietääkseni ainoa tunnettu kommunistiksi julistautunut tunnettu suomalaispoliitiikko.
Konkreettisten asioiden lisäksi politiikassa taistellaan sanojen merkityksistä ja niiden herättämistä tunteista. Vakiintuneita voimakkaita negatiivisia tunteita herättäviä poliittisiksi leimoiksi sopivia sanoja on rajallinen määrä ja niiden sisällöstä käydään jatkuvaa taistelua. Onko jokainen maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuva automaattisesti rasisti tai jopa natsi? Onko jokainen arvoiltaan liberaali kommunisti. Kuka on haitta- tai hyötyisänmaallinen jne….Toimiva populistinen viholliskuva pyrkii herättämään voimakkaita tunteita ärtymystä, pöyristymistä, vihaa ja raivoa. Taustalla on psykologia. Ihmisten huomion saa paremmin negatiivisellä ja kuohuttavalla viestinnällä. Valitettavasti tosiasiat jäävät helposti tunteiden jalkoihin. Mitä kuohuttavampi julkaisu, sitä tärkeämpää on tarkastaa faktat. Ensi keväänä on kuntavaalit ja tulemme kuulemaan vaalipuheissa myös kommunismifantasiaa. Ehkä se on ihan hyvä asia, koska nyt yhdestä sanasta voi päätellä ehdokkaan irtaantuneen todellisuudesta. Sanan kommunisti käyttö ei kerro mitään kohteestaan mutta paljon käyttäjästään. Ollaan siis hereillä. Beam me up Scotty! Let’s kommutwist again!
Historiallinen bonusmateriaali
Kommunismin historiaa ja jonkin sortin sosialismia jo kohta 2000 vuotta
Kommunismin ja sosialismin historia ulottuu kauas. Jo Rooman valtakunnassa Diocletianuksen aikana (284-305) tehtiin sosialistinen kokeilu. Inflaatio laukkasi Roomassa villinä ja raha oli menettänyt arvonsa. Ajanlaskun alussa keisari Augustuksen aikana roomalaisissa hopeakolikoissa oli hopeaa yli 90% ja 200-luvun lopulla sitä oli enää 5%. Rahasta tuli huono vitsi, joka ei naurattanut. Sotilaan vuosipalkalla ei saanut edes paitaa. Dioletianus oli tehokas johtaja ja lyhyessa ajassa siirryttiin kollektiivivaihdantatalouteen, jossa ei tarvittu rahaa. Yksi kylä saattoi tehdä pelkästään miekkoja ja maksoi veronsa miekoilla. Toinen kylä kasvatti sikoja jne…Kaikelle oli kiintiöt ja laskukaavat, joita valtava virkamiesarmeija pyöritti. Jopa kulutushyödykkeiden maksimihinnat oli määritelty valtion toimesta. Tuolloin viriteltiin myös intersektionaalista verotusta, jossa pyrittiin ottamaan huomioon ihan kaikki epätasa-arvoa tuottavat tekijät. Homma toimikin jonkin aikaa mutta päättyi viimein omaan mahdottomuuteensa. Kuulostaa ihan Neuvostoliiton suunnitelmataloudelta.
Myös varhaisessa kristillisyydessä oli kommunistisia piirteitä ja he kehittivät erilaisia suljettuja yhteisöjä, joissa ei ollut yksityisomistusta. Tällaisia liikkeitä oli Euroopassakin läpi keskiajan tunnetuimpana luostarilaitos. Saksan veristä talonpoikaiskapinaa 1500-luvulla voisi hyvin kuvailla esisosialistiseksi vallankumoukseksi. Englannin 1600-luvun sisällissodat toimi kommunismin ja myös valistuksen ajatushautomona. Yksityisomaisuutta, luokkajakoja ja varallisuuseroja arvosteltiin. Diggers ja myöhemmin Levellers- ryhmät kokeilivat Englannista yhteisomistusta ja kollektiivielämää. Ajatukset tulivat uudestaan lihaksi(ja vereksi) Ranskan suuressa vallankumouksessa 1700-luvun lopulla, jolloin mm. kirkon omaisuus sosialisoitiin, konservatiivisesta uskonnosta haluttiin eroon, yksityiset velkakirjat poltettiin rovioilla, sääty-yhteiskunta ja monarkia kumottiin. Leikkaukset tehtiin lähinnä giljotiinillä. Silloin syntyi myös vasemmisto-oikeisto-jako. Lakeja säätävän kansalliskokouksen oikeassa reunassa istuivat konservatiiviset monarkistit ja vasemmalla liberaalit uudistusmieliset. Pisimmälle ajatuksia vei Francois Babeuf, jota pidetään yhtenä ensimmäisistä kommunistisista ajattelijoista vaikkei termiä vielä tuolloin oltu keksitty.
Varsinaisen läpimurron kommunismi teki Venäjän vallankumouksen myötä. Itse ajattelen, että jonkin sortin sosialismi oli väistämätön vastaliike kaupungistumisen, teollistumisen ja kasvavan työväestön huonojen olojen aiheuttamiin yhteiskunnallisiin jännitteisiin. Kommunismin leviämistä edisti myös Venäjän kommunistien vastustus kolonialismia ja imperialismia kohtaan. Se antoi aatteellista pohjaa siirtomaavallasta tai USA:n imperialismista kärsivien maiden itsenäistymisliikkeille. Historia on näyttänyt, että myös sosialistiset vallankumoukset söivät lapsensa ja niistä syntyneet valtiot olivat alkuperäisten ihanteidensa irvikuvia. Varsinaista kommunistista valtiota ei ole vielä maailmassa nähty. Sitäkin enemmän erilaisia diktatuureja, joiden olemassaoloa ja erinomaisuutta on perusteltu kommunismin opeilla.
Vasemmisto-oikeisto akseli on tehnyt paluun Ranskan vallankumouksen aikoihin. Vasemmisto-oikeisto ei ole enää ensisijaisesti talouspoliittinen vaan arvoihin pohjautuva jakolinja, joka tuntuu vahvistuvan koko ajan. Nyt on käynnissä maailmanlaajuinen liberaalit vastaan konservatiivit- kamppailu, joka heijastuu kaikkeen politiikkaan USA:n kuohuista Suomen ensi kevään kuntavaaleihin.
Ps. Diocletianuksen aikana Roomassa oli tarjolla kolmenlaista eri olutta, joiden hinnan valtio oli tietenkin määrännyt. Parasta oli egyptiläinen olut, joka oli kaksi kertaa arvokkaampaa kuin Pannonialainen(Unkari) tai Kelttiläinen olut.
