Kirjoitin lehteen, koska minua hävettää ja nolottaa. Puhun aina mielelläni hyvää kotikaupungistani ja tuntuu inhottavalta tehdä toisin. Nyt siihen on kuitenkin painavat syyt. Olen tiennyt jo pitkään, että Vantaa pitää jumbosijaa, kun verrataan suurten kaupunkien satsauksia kulttuuriin. Ja nyt puhutaan kulttuurista laajassa merkityksessä eli siihen kuuluu liikunta, taide, museot, kirjastot, tapahtumat, seurat, järjestöt, nuorisotyö ja suuri osa kasvatuksessa. Kutsumme tätä kaikkea kaupunkikulttuuriksi. Viimeinen niitti oli tänä vuonna koronan talousvaikutuksia korjaamaan perustettu tuottavuus ja kasvuohjelma, joka oli käytännössä leikkausprojekti. Sellaisiakin tarvitaan välillä tervehdyttämään taloutta ja uudistamaan rakenteita mutta nyt meni kaupunkikulttuurin osalta pahasti överiksi. Kaupunkikulttuurin säästötavoitteet olivat nimittäin moninkertaiset verrattuina muihin toimialoihin, jopa kuusinkertaisia. Koska kaupunkikulttuurin budjetti on Vantaalla ennestään hävettävän pieni, leikkausten tuotto kaupungille jää vähäiseksi mutta monille kaupunkikulttuurin toimijoille, ne voivat olla kohtalokkaita.
Huolestuttavinta tässä on, että tällainen menee läpi poliitikoille ja virkamiehille jonkinlaisena Vantaan tapana ja tähän suostutaan ilman kriittistä tarkastelua.
Politiikka on pohjimmiltaan resurssien jakamista eli talous on aina keskeinen tekijä. Tällainen suhtautuminen kulttuuriin on huonoa talouspolitiikkaa, jossa katsotaan Exelin rivejä ilman syvällisempää ymmärrystä, mitä oikein ollaan tekemässä.
Kulttuuri on myös talouden ydin. Se on henkistä infraa, jonka päälle fyysinen maailma rakennetaan. Meillä on jokaisella älypuhelin ja tietokone. Ilman kulttuuria ne ovat vain tyhjiä kuoria ilman sisältöä. Suomea ei olisi ilman kulttuuria, ei kaupunkien keskustoja hienoine rakennuksineen, ei turismia, kouluja, olympialaisia, futiksen MM-kisoja, viihdettä, eikä juuri bisnestäkään. Musiikki, tarinat ja kuvat täyttävät kaiken inhimillisen ja antavat asioille merkityksen. Maailma, jossa on pelkkiä savupiippuja ja kulttuurista riisuttuja peruspalveluita ei ole mahdollinen. Itseasiassa juuri kulttuuri mahdollistaa ne savupiiput.
Lopuksi: Näen Vantaalla valtavia mahdollisuuksia nostaa kaupungin vetovoimaa ja tervehdyttää taloutta nimenomaan kulttuurin avulla. Yksi esimerkki voisi olla Vantaata halkovan historiallisen kuninkaantien kunnostaminen ja tarinallistaminen virkistys- ja matkailukäyttöön. Tie kulkee Vantaan hienoimpien maisemien läpi ja on täynnä uskomattomia tarinoita. Tällä hetkellä pitää olla arkeologi, että sen löytää ja mukaan kannattaa ottaa raivaussaha. Olimme juuri Porvoossa kaupunkilomalla. Siellä on osattu ottaa historiasta kaikki irti ja kassakoneiden ääni kaikuu vanhan kaupungin kaduilla. Vantaan kannattaisi lopettaa näpertely tässä asiassa ja laittaa ihan uusi suurempi vaihde silmään. Ihmiset viihtyisivät ja voisimme jopa vaurastua. Ei paha.
