Kuukausi: helmikuu 2019

Kulttuurilla ja taiteella on ollut merkittävä rooli Suomen historiassa ja nykypäivässä. Tuskin koko maatamme olisi ilman taiteilijoidemme panosta. Taide ja kulttuuri rakentaa identiteettiämme ja antaa sisällön sanalle Suomi. Se on myös merkittävä osa koulutustamme ja kasvatustamme. Musiikki, kuvataide ja urheilu ovat osa hyvää elämää ja kasvamista paremmiksi ihmisiksi. Taide on viides valtiomahti, joka kritisoi, sanoittaa, etsii uutta, menee sinne, missä ei ole vielä käyty. Taide on osa ihmisyyttä ja arvo itsessään.

Politiikka on taas resurssien jakamisen taidetta ja suuret visiot tarvitsevat  tuekseen päätöksiä ja kirjauksia budjettiin. Tässä vähän faktoja ja konkreettinen tavoite:

Kulttuuri- ja luovat alat ovat Suomessa bkt:lla(3.5%)a mitattuna suurempia kuin maatalous tai vaikka elintarviketeollisuus ja niillä on suuri kansantaloudellinen merkitys. Pelkästään kotimaisen musiikkialan kokonaisarvo oli viime vuonna 930,2 miljoonaa euroa ja vienti kasvoi vuodessa 30%.  Silti olemme jäljessä muuta läntistä Eurooppaa. Kasvunvaraa siis on ja alan vientipotentiaali on suuri. Silti kulttuurista on leikattu jo useamman hallituskauden ajan. Nyt on aika tehdä satsauksia ja varmistaa, että kulttuurielämä voi hyvin ja kehittyy myös tulevaisuudessa.

Nostetaan kulttuuribudjetti nykyisestä 0,8%:sta prosentin tasolle. Se on investointi, joka maksaa itsensä takaisin sekä euroissa että hyvinvoinnissa.

Share This:

Blogi

Suomi – Sivistyksen suurvalta

  1. Maailman paras koulutus taaperosta tohtoriin!
  2. Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ja ekologinen rakennemuutos, joka luo uutta työtä ja hyvinvointia.
  3. Tasa-arvo on koko yhteiskuntamme perusta. Me menestymme ja voimme hyvin, kun jokainen saa olla paras versio itsestään ilman syrjintää tai vähättelyä.
  4. Tärkeitä teemoja: Kaivoslaki, uusi ja parempi sote, kulttuuri 1% budjetista, kaikille yhteinen katsomusaine, maksuton toinen aste, translaki, Suostumus 2019, pikavipit, perustulo

 

 

Share This:

Blogi

Viime aikoina on puhuttu paljon Suomen Kaivoslaista ja Yle uutisoi viimeksi tällä viikolla Australialaisesta Dragon Mining-yhtiöstä. Firmalla on Orivedellä oma luvaton kaatopaikkansa, jota se on haluton puhdistamaan. Dragon Mining jatkaa parhaillaankinkullan kaivamista ja malminetsintää, vaikka sen uusi lupahakemus hylättiin. Kaivoslakimme ja kaivostoimintaan liittyvät ympäristösäädökset kaipaavat pikaista uudistamista!

Suomalainen yhteiskunta ei nimittäin juuri hyödy kaivostoiminnasta ja maaperämme aarteista. Sen sijaan joudumme maksamaan ympäristötuhojen seuraukset. Maaperämme on pullollaan arvokkaita mineraaleja, joista saatava taloudellinen hyöty karkaa liian usein monikansallisten yhtiöiden taskuihin.

Suomessa on edelleen käytössä 1700-luvulta peräisin oleva valtausperiaate, jonka mukaan malmiesiintymät kuuluvat ensimmäiselle varaajalle. Valtausperiaate koskee jopa yksityisiä maita ja luonnonsuojelualueita. Usein kehittyneissä maissa valtio omistaa mineraalinsa ja kaivosyhtiöt maksavat sille veroa niiden käytöstä. Suomessa on toisin. Täällä kaivosyhtiöt omistavat maaperämme mineraalit eivätkä ne maksa niistä valtiolle mitään. Suomi onkin pohjolan Kongo ja sinisilmäinen hölmö kaivoslakinsa puolesta. Ei ole ihme, että ulkomaiset kaivosyhtiöt varaavat malmivarantojamme kiihtyvällä tahdilla. Vastaavaa luonnonvarojen polkumyyntiä oli viimeksi tarjolla Neuvostoliiton hajotessa.

Otetaan siis ensi hallituskaudella käyttöön mineraalien markkinahintaan sidottu vero. Kohtuullinen verotus ei ole investointien este. Suomessa toimivat kaivosyhtiöt voisivat myös maksaa vakuutusmaksua rahastoon, jota käytetään ympäristötuhojen korjaamiseen. Tällainen malli on käytössä Yhdysvaltojen öljyteollisuudessa ja tulokset ovat olleet hyviä. Maaperämme aarteet kuuluvat meille Suomen kansalaisille ja niitä pitää hyödyntää niin, ettei luontoamme pilata. Vihreiden ja omana tavoitteenani on kestävä kaivoslaki, joka huomioi luontoarvot ja kansalaisten oikeudet sekä turvaa osaltaan hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusta.

#kaivoslaki #sivistyksensuurvalta

Share This:

Blogi

Suomalaisessa koulussa on yksi oppiaine, jossa lapset ja nuoret jaetaan erillisiin ryhmiin vanhempien maailmankatsomuksen mukaan. Vuonna 1923 eduskunta sääti lain, että kirkkoon kuuluville uskonto on pakollinen oppiaine ja sama laki on voimassa edelleen. Tällainen on nykyään kansainvälisesti aika harvinaista. Esim. muissa pohjoismaissa on käytössä neutraali kaikille sopiva katsomusaine ja varsinainen oman uskonnon opetus on kirkkokuntien vastuulla. Ranskassa taas uskontoa ei opeteta lainkaan.

Yhtä hyvin voisimme jakaa lapset yhteiskuntaopin ja historian tunneilla ryhmiin vanhempien puoluetaustan mukaan. Toiset keskittyisivät Milton Friedmaniin ja toiset Karl Marxiin?

Koulun tehtävä on lisätä ymmärrystä myös toisia uskontoja ja kulttuureja kohtaan. Nykyinen systeemi ei sitä parhaalla mahdollisella tavalla tee ja on kaiken lisäksi kallis, kun jokainen pienikin uskollinen ryhmä tarvitsee omat opettajansa. Erilaisia katsomusaineita on tällä hetkellä 13 eikä vähemmistöuskontojen opettajilla ole usein pätevyyttä tehtäväänsä. Esim. muslimioppilaita on Suomessa melkein 10 000 ja päteviä opettajia alle 30. Viranomaiset eivät voi juuri tietää, minkälaista opetusta tunneilla annetaan.

On täysin järjetöntä jakaa lapsia ryhmiin uskontojen mukaan ja korostaa erilaisuutta todella konkreettisella tavalla. Juuri käsitys oman uskonnon erityislaatuisuudesta on usein konfliktien takana. Uusi neutraali katsomusaine olisi hyvä työkalu puhkomaan kuplia, edistämään ymmärrystä ja dialogia uskontojen ja maailmankatsomusten välillä.

Ps. Tällä hetkellä nuoret aikuiset eroavat kirkosta eniten ja esim. Helsingissä on jo kouluja, joissa kirkkoon kuuluu alle puolet oppilaista. Paine kaikille yhteiseen katsomusaineeseen tulee siis kasvamaan tulevaisuudessa.

Share This:

Blogi