Pekka Rautio Posts

Bensan hinta puhuttaa, minua se lähinnä pierettää. Katkaisimme oman riippuvuussuhteemme venäläiseen fossiilienergiaan kolmisen vuotta sitten ja hankimme pieru- eli biokaasuauton. Jengi on ymmärrettävistä syistä kysellyt viime aikoina asiasta ja tässä vähän kokemuksia ja vastaukset yleisimpiin kysymyksiin.

• Kaasuautot ovat samanhintaisia kuin bensa-autot
• Jokaisessa kaasuautossa on myös bensatankki. Jos kaasu loppuu auto vaihtaa automaattisesti bensaan. 
• Ennen Venäjän hyökkäystä kaasulla ajaminen oli n 30-40% halvempaa kuin bensalla. Nyt se alkaa olla puolet halvempaa. Vielä vuosi sitten oli edullisempaa tankata venäläistä maakaasua eli ekologisuudesta piti vähän maksaa. Sodan myötä asetelma on kääntynyt oikeinpäin. Biokaasu on maakaasua halvempaa eli pitää olla todella vakaumuksellinen putinisti, jos tankaa maakaasua. 
• Biokaasulla kulkevan auton C02 päästöt ovat n. 85% pienemmät kuin bensalla ajettaessa. Saksan autojärjestön (ADAC) 112 auton testissä kaasuautot veivät kärkisijat, kun tarkasteltiin autojen kokonaispäästöjä. Sen jälkeen tulivat sähköautot.
• Tällä hetkellä Suomen biokaasupotentiaalista käytetään vain 5%. Sitä riittäisi miljoonalle autolle, jos koko potentiaali otettaisiin käyttöön ja sehän ilman muuta kannattaa tehdä. Autoilun sähköistyessä kaasun käyttö siirtyy enemmän raskaan liikenteen puolelle. Tankkausinfra tulee siis säilymään ja paranemaan vaikka yksityisautoilu pikkuhiljaa sähköistyykin.
• Bensa-autosta voi tehdä kaasuauton. Tästä ei ole omakohtaista kokemusta mutta kuulemma ihan toimiva ratkaisu.
• Tankkausasemia on nykyään aika hyvin esim. jokaisen Ikea pihalla. Me on ajettu ympäri Suomea ja aina on löytynyt kaasuasema. Ruuhkasuomessa niitä on jo mielestäni riittävästi. Lappi on poikkeus. Siellä ei vielä ole vielä asemia. Onneksi on ne bensatankit. 
• Kaasu on kotimaista ja siinä samalla tuetaan suomalaista yrittäjyyttä. Usein kaasua tehdään esim elintarveteollisuuden ja maatalouden sivubisneksenä. Jätteistä tulee arvokasta raaka-ainetta.

Omien kokemusten perusteella en juuri nyt keksi yhtään miinuspuolta. Vaikka tankkiin laitetaan pierua, se ei edes haise. Hauskempaa olisi tietenkin, jos haisisi. Hajuttomuus on siis miinuspuoli. Kaasua….

Viime viikot olen joka aamu katsonut ensimmäiseksi uutiset, toivonut parasta ja pelännyt pahinta. Se toivo meni viime yönä ja kysymys kuuluu: Mitä nyt tehdään ja mitä olemme oppineet menneisyyden sodista? 

Hitler sai aikanaan mellastaa ja laajentaa elintilaansa pitkään ja rauhassa. Jälkikäteen sitten mietittiin, että olisi pitänyt reagoida päättäväisemmin ja nopeammin. Nyt on Putinin vuoro kokeilla rajojaan ja meidän vuoro näyttää, ettei tuollainen enää käy. 

EU:n ase on tässä talous. Nyt on aika antaa ukrainalaisille kaikki tuki ja laittaa kaikki ne kovimmat pakotteet Venäjää kohtaan heti voimaan. Tähän asti niitä on asetettu lähinnä muodon vuoksi silkkihansikkain. Kovin ase on Venäjän sulkeminen Swift-maksujärjestelmästä. Jos nyt ei ole sen aika, niin milloin? Suomen osalta ei ole enää mitään mahdollisuutta jatkaa Hanhikiven hanketta. Tuskin siihen löytyy enää yksityisiä rahoittajiakaan. Jos voimala tämän jälkeen valmistuisi, se olisi massiivinen suomettumisen monumentti, joka muistuttaisi meitä seuraavat 70 vuotta joka päivä siitä, kuka on isäntä talossa.

Hanhikiven suhteen on tehty monta virhettä mutta nyt pitää katsoa eteenpäin ja miettiä koko energiapolitiikkaa uudestaan. Suomen ja koko EU:n tulee päästä irti Venäläisestä energiasta mahdollisimman nopeasti. Tämä on jo rakennettu sisään EU:n vihreän siirtymän ohjelmaan. Sitä mukaa kun luovumme fossiilisista polttoaineista, Venäjän valta Euroopassa pienenee. Lyhyellä aikavälillä pakotteet ja energiariippuvuuden katkaisu kirpaisee meitäkin ja tuntuu varmasti monen kukkarossa. Silti se on paljon parempi ja pitkässä juoksussa myös halvempi vaihtoehto, kuin kulkea Putinin öljy- ja kaasuputkista tehdyssä talutus- ja kiristysnuorassa kohti uusia kriisejä.

Samalla tulee aloittaa avoin keskustelu Natosta. Sotatieteen tohtori ja kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen esitti ajatuksen, että NATO voisi kutsua siihen kuulumattomat EU-maat (Suomi, Ruotsi, Irlanti, Kypros, Itävalta, Malta) jäsenikseen. Silloin kenenkään ei tarvitsisi hakea jäsenyyttä yksin vaan se tehtäisiin yhtenä rintamana EU:n tuella. Jatkossa EU:n puolustuksen hoitaisi NATO.

Me emme siitä kutsusta päätä, mutta nyt voisi olla EU:n hetki toimia asiassa. Syyt ja uhka on kaikkien nähtävillä. Se antaa yhtenäisyyttä myös päätöksien tekemiseen.

Pitkään vallassa olevat diktaattorit eikä parane ikääntyessään. Historia ei taida tuntea ennakkotapausta viisastuneesta despootista. On siis jopa todennäköistä, että Putinistakin tulee jatkossa entistä kyynisempi ja vainoharhaisempi. Samalla on hyvä muistaa, että myös tavalliset venäläiset ovat hänen vankejaan. Vaihtoehtoja ei ole ja media on Putinin hallussa. Paska totalitaarinen hallinto ei tee kansalaisista huonoja. Myös he ansaitsevat vaihtoehtoja ja parempaa. 

Kriisitietoisuus on kroonistunut ja päättäjät irtaantuneet todellisuudesta

Kansalaiset ovat jo tottuneet siihen, että perusoikeuksia (tehdä töitä ja elää omanlaistaan elämää) rajoitetaan. Päättäjät taas ovat tottuneet siihen, että he voivat näin tehdä aika keveinkin perustein. Tilanne on sairas ja rajoitukset ovat tällä hetkellä yksinkertaisesti väärin. Valtiovalta puhuu tällä hetkellä matalariskisten paikkojen ja tapahtumien avaamisesta. Se ei tarkoita vielä juuri mitään ja THL:n keksimä riski- eli räkätaulukko ei perustu tutkimukseen vaan on aika fiilispohjainen ”jotain piti keksiä” -tyyppinen taulukko, jolla voidaan perustella järjettömyyksiä. Ja niitähän on riittänyt. Tällä hetkellä ABC:llä saat syödä mutta ei ravintoloissa. Ihmiset voivat kokoontua ostareilla mutta jos joku alkaa musisoimaan, virus innostuu välittömästi bailaamaan ja tartuttaa jokaisen. ABC ja muut huoltoasemat ovat muuten keskustan tukialueilla usein ainoa ravintola ja niitä rajoitukset eivät koske. Se selittänee heidän innottomuuttaan rajoitusten purkamiseen. Kulttuuri ja pienyritysten asiat eivät ole koskaan olleet demareiden politiikan keskiössä. Heidänkään penseys ei minua yllätä. Sitä en ymmärrä, miten esim. oma puolueeni perustelee hampaattomuuttaan asiassa. Nyt olisi sauma tehdä ihan oikeaa kulttuuripolitiikkaa(lasken ravintolatkin kulttuuriin) eikä vain näperrellä. Tämä voisi olla jopa hallituskysymys. Se voisi palauttaa oman viime aikoina kovia kolhuja saaneen uskoni politiikkaan. 

NYT PITÄÄ HERÄTÄ!!! Rajoitukset olivat ihan ymmärrettävä työkalu tilanteessa, jossa virus oli vaarallinen mutta heikommin tarttuva. Nyt virus ei ole kovin vaarallinen mutta tarttuu helposti. Se taas tarkoittaa sitä, että rajoituksista ei ole juuri apua. Omalla työpaikallani on joka päivä yli 1000 ihmistä samassa rakennuksessa ja jopa 40 samassa tilassa. Silti homma toimii aika hyvin eikä juuri poikkea normaalista flunssakaudesta. 

Yksi meidän yhteiskunnan peruspilareistä on se, että jokainen voi elää ja tienata elantonsa niin kuin itse haluaa lakien puitteissa. Yhteiskunnan tulee turvata tämä oikeus, ei estää sen toteutumista. Nyt eri aloja kohdellaan eri tavoin milloin minkäkin uuden pykäläkeksinnön mukaan ja myös päättäjien henkilökohtaiset arvostukset vaikuttavat asiaan. On tullut täysin selväksi, että kulttuuri, ravintolat ja kaikki ne pienet jutut, mitkä tekevät elämästä elämisen arvoisen, eivät ole tärkeitä poliittisen broilerifarmin kuplassa. Se tarkoittaa sitä, että meidän kansalaisten tulee puolustaa toisiamme ja herättää päättäjät. Täällä on ihan oikeita ihmisiä, joilta on viety liian paljon. Jos haluat mennä baariin tai herättäjäjuhlille, sinulla on siihen oikeus, vaikka minä en siitä pitäisikään. 

Jos lähipäivinä ei ala tapahtumaan ja valitsemamme poliitikot ovat edelleen kykenemättömiä luopumaan kriisistä, joka on tällä hetkellä enimmäkseen omassa päässämme, seuraava askel on kansalaistottelemattomuus. Toivottavasti siihen ei tarvitse mennä.

Sitten vielä yksi juttu mahdollisia tulevia pandemioita ajatellen. Rajoitusten täytyy olla aina viimeinen keino. Jos esim. olisimme käyttäneet valtion maksamien koronatukien ja menetettyjen verotulojen verran rahaa ostaaksemme väliaikaisia sotepalveluita yksityiseltä sektorilta ja työterveyspalveluilta, meillä ei olisi mitään hätää. Samoin osan noista rahoista olisi voinut käyttää koko hoitoalan vahvistamiseen mm. nostamalla hoitajien palkkoja. Se olisi toki vaatinut näkökulman muuttamista rajoittamisesta mahdollistamiseen. Se olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten mutta tänään on vielä toiseksi paras mahdollisuus muuttaa näkökulmaa ja tarttua toimeen. 

Free you mind, and the rest will follow!!!

Olen ollut tekemässä Vantaalla liikunnan tilojen maksuperusteuudistusta. Vantaalla on vuosikymmenten aikana kehittynyt epämääräinen maksuviidakko, jossa samanlaisille tiloille on erilaisia hintoja riippuen kuka, milloin ja missä on diilejä tehnyt. Täysin päivänvaloa kestämätön menneen maailman systeemi. Nyt tähtätään avoimuuteen ja tasapuolisuuteen. Se tuntuu olevan yllättävän vaikeaa joillekin. Uudistuksen tarkoituksena on myös saada Vantaalle lisää maksuttomia tai erittäin edullisia harrastusmahdollisuuksia lapsille ja nuorille ja motivoida seuroja järjestämään sellaisia. Kiitosta on tullut enemmän kuin kritiikkiä. Kirjoitin kuitenkin vielä lehteen vastaukset kritiikkiin ja perustelut, miksi uudistus kannattaa tehdä.

Tässä kirjoitus(Vantaan sanomat 8.9.21):

https://www.vantaansanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/4285286?fbclid=IwAR3YQ4HJ0ODX1wFQjlrdV8GDPK5ChsjNyf7GMGVVXETb-ifRTfuP5-7vWo8

Kirjoitin lehteen, koska minua hävettää ja nolottaa. Puhun aina mielelläni hyvää kotikaupungistani ja tuntuu inhottavalta tehdä toisin. Nyt siihen on kuitenkin painavat syyt. Olen tiennyt jo pitkään, että Vantaa pitää jumbosijaa, kun verrataan suurten kaupunkien satsauksia kulttuuriin. Ja nyt puhutaan kulttuurista laajassa merkityksessä eli siihen kuuluu liikunta, taide, museot, kirjastot, tapahtumat, seurat, järjestöt, nuorisotyö ja suuri osa kasvatuksessa. Kutsumme tätä kaikkea kaupunkikulttuuriksi. Viimeinen niitti oli tänä vuonna koronan talousvaikutuksia korjaamaan perustettu tuottavuus ja kasvuohjelma, joka oli käytännössä leikkausprojekti. Sellaisiakin tarvitaan välillä tervehdyttämään taloutta ja uudistamaan rakenteita mutta nyt meni kaupunkikulttuurin osalta pahasti överiksi. Kaupunkikulttuurin säästötavoitteet olivat nimittäin moninkertaiset verrattuina muihin toimialoihin, jopa kuusinkertaisia. Koska kaupunkikulttuurin budjetti on Vantaalla ennestään hävettävän pieni, leikkausten tuotto kaupungille jää vähäiseksi mutta monille kaupunkikulttuurin toimijoille, ne voivat olla kohtalokkaita. 

Huolestuttavinta tässä on, että tällainen menee läpi poliitikoille ja virkamiehille jonkinlaisena Vantaan tapana ja tähän suostutaan ilman kriittistä tarkastelua.

Politiikka on pohjimmiltaan resurssien jakamista eli talous on aina keskeinen tekijä. Tällainen suhtautuminen kulttuuriin on huonoa talouspolitiikkaa, jossa katsotaan Exelin rivejä ilman syvällisempää ymmärrystä, mitä oikein ollaan tekemässä.

Kulttuuri on myös talouden ydin. Se on henkistä infraa, jonka päälle fyysinen maailma rakennetaan. Meillä on jokaisella älypuhelin ja tietokone. Ilman kulttuuria ne ovat vain tyhjiä kuoria ilman sisältöä. Suomea ei olisi ilman kulttuuria, ei kaupunkien keskustoja hienoine rakennuksineen, ei turismia, kouluja, olympialaisia, futiksen MM-kisoja, viihdettä, eikä juuri bisnestäkään. Musiikki, tarinat ja kuvat täyttävät kaiken inhimillisen ja antavat asioille merkityksen. Maailma, jossa on pelkkiä savupiippuja ja kulttuurista riisuttuja peruspalveluita ei ole mahdollinen. Itseasiassa juuri kulttuuri mahdollistaa ne savupiiput.

Lopuksi: Näen Vantaalla valtavia mahdollisuuksia nostaa kaupungin vetovoimaa ja tervehdyttää taloutta nimenomaan kulttuurin avulla. Yksi esimerkki voisi olla Vantaata halkovan historiallisen kuninkaantien kunnostaminen ja tarinallistaminen virkistys- ja matkailukäyttöön. Tie kulkee Vantaan hienoimpien maisemien läpi ja on täynnä uskomattomia tarinoita. Tällä hetkellä pitää olla arkeologi, että sen löytää ja mukaan kannattaa ottaa raivaussaha. Olimme juuri Porvoossa kaupunkilomalla. Siellä on osattu ottaa historiasta kaikki irti ja kassakoneiden ääni kaikuu vanhan kaupungin kaduilla. Vantaan kannattaisi lopettaa näpertely tässä asiassa ja laittaa ihan uusi suurempi vaihde silmään. Ihmiset viihtyisivät ja voisimme jopa vaurastua. Ei paha.

https://www.vantaansanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/4251756?fbclid=IwAR0ww3bX48-sa7bfmUV8Jv81ahLKOsmbx56tZIhXc2i0OC_08Z-pRG8X_d4

Luin viime viikolla uutisen, että Austinin kaupunki Texasissa on noussut piilaakson ohi osaajien houkuttelussa ja se on juuri rankattu Yhdysvaltojen startup-kaupunkien uudeksi ykköseksi. Jutussa oli mainittu pääasiallisiksi syiksi edullinen kustannustaso ja työpaikkojen tarjonta. 

Austiniin muuttaa joka päivä yli 150 uutta asukasta. Kaupunki oli vielä 90-luvulla vähän Vantaata suurempi ja nyt siellä asuu saman verran väkeä kuin pääkaupunkiseudulla yhteensä eli n. miljoona. 

Yksi merkittävimmistä syistä kaupungin vetovoimalle löytyy musiikista ja kulttuurista, josta kaupungin maine ja kasvu on alkanut. Austin on ollut jo vuosia Austin ”Live Music Capital of the World”! Yhden perusillan aikana voi olla yli 100 keikkaa tarjolla ja kaupugissa järjestetään vuosittainmm.  musiikki- ja viihdealan merkittävin messutapahtuma SXSW(South By Southwest).  Pelkkä livemusiikki on kaupungille 2 miljardin dollarin vuotuinen bisnes, joka on moninkertaisesti enemmän Suomen valtion kulttuuribudjetti. Muusikoita kaupungissa asuu n. 10 000. Austin on myös ymmärtänyt kulttuurin ja musiikin merkityksen menestykselleen. Kaupunki tarjoaa nimittäin  paikallisille ammattimuusikoille ilmaisen terveydenhuollon, joka ei ole ihan pikkujuttu USA:ssa. Vaikka kaupunki on Texasissa, se on vapaamielinen, monikulttuurinen ja sitä johtavat demokraatit. Rento ilmapiiri ja kulttuuri houkuttaa sekä koukuttaa.

Joku voi kysyä, miksi puhun Austinista Suomen kuntavaalien alla. Kulttuuri- ja tapahtuma-alaa on kuritettu kohtuuttomasti viimeisen vuoden aikana. Periaatteena on ollut ”ekana kiinni ja vikana auki”. Helsingin keskustan kasino voi olla täynnä ihmisiä mutta sen vieressä sijaitsevat teatterit ja konserttipaikat pysyvät kiinni. Viimeisenä niittinä tuli leikkaukset kulttuuribudjettiin. 

Myös Vantaan kaupunki on tehnyt säästötoimia pandemian takia ja ne tulevat jatkumaan seuraavina vuosina. Projektin nimi on tuottavuus- ja kasvuohjelma. Ajatuksena on ollut, että kaikille kaupungin toimialoille annetaan säästötavoite ja toimiala miettii keinot, miten tavoitteisiin päästään. Eli kaikki mukana talkoissa. Paitsi että NOT! Jotkut ovat mukana aika paljon enemmän. Selvitin kaupungin virkamiesten avulla vähän lukuja ja ne ovat kylmääviä. Kaupunkikulttuurin (kulttuuri, liikunta, kirjastot, vapaa-aika, nuoriso) säästötavoitteet ovat ylivoimaisesti suurimmat, suurimmillaan kuusinkertaiset muihin toimialoihin nähden. Kaupunkikulttuurin palvelut ovat juuri niitä, joita kuntalaiset käyttävät eniten ja mihin ollaan myös tuoreiden tietojen mukaan keskimäärin tyytyväisimpiä. Ne ovat myös kustannustehokkaita ja ennaltaehkäisevät syrjäytymistä ja muita kalliiksi tulevia ongelmia. Vantaa sijoittuu tässä vaalikoneen tyytyväisyyskyselyssä suurien kaupunkien viimeiseksi. Syykin on selvä: Vantaa käyttää vähiten rahaa suurista kaupungeista kulttuuriin ja nyt kaupunki on säästämässä eniten juuri tältä toimialalta. Euromääräisesti kaupunkikulttuuri on pieni toimiala, jonka säästöjen merkitys on koko kaupungille mitätön mutta itse toimialalle valtava. Ei siis mitään järkeä. Kulttuurin pitäminen itsestäänselvyytenä ja vähemmän tärkeänä on syvällä ja sen juuret ulottuvat paljon pandemiaa syvemmälle. 

Tähän pitää tulla muutos. Kulttuuri on koko yhteiskunnan sydän ja henkisen ja taloudellisen vaurautemme alkulähde. Sellaisena sitä tulee myös kohdella. Sen vuoksi aion ajaa seuraavia tavoitteita koko oman poliittisen urani Vantaalla ja ehkä myös valtakunnan tasolla. 

1. Vantaan tulee nostaa kulttuuribudjettiaan ja päästä jumbosijalta vähintään suurten kaupunkien keskikastiin. Mahdolliset väliaikaiset säästöt eivät voi olla suurempia kuin muilla toimialoilla. 
2. Valtion tasolla kulttuurin budjetti nostetaan vähintään yhteen prosenttiin koko valtion budjetista
3. Kulttuurialan ja muidenkin freelancereiden/itsensätyöllistäjien työsuhteen määritelmä ja sosiaaliturva päivitetään 2000-luvulle.

Mitta on täysi! On aika nostaa kulttuuri sille kuuluvalle paikalle.

#mittaontäysi #kulttuuri

Identiteettipolitiikkaa konservatismi vs. liberalismi, edistystä, energiaa, turvetta, ratikoita, rikin katkua ja lyijyä ilmassa 

Edistys on utopioiden tekemistä todeksi(Oscar Wilde)

Politiikassa on jo pari sataa vuotta ollut kaksi keskeistä jakolinjaa: perinteinen talouspolitiikkaan liittyvä vasemmisto-oikeisto asetelma ja arvoihin perustuva liberaalit vs konservatiivit- kamppailu. Erityisesti jälkimmäinen(K vs L) on vahvistunut viime aikoina ja siitä on tullut pahamaineisen identiteettipolitiikan kivijalka. Identiteettipolitiikka taas tarkoittaa sitä, että oman ryhmän oppi on pyhä ja maailma jaetaan hyviksiin ja pahiksiin. Omat ovat aina oikeassa ja toiset kroonisesti väärässä. Jäykistynyttä päätä ei käännä edes taitava kiropraktikko. Tämä on vakava uhka järjenkäytölle päätöksenteossa ja sillä voi olla hyvinkin vakavia seurauksia. 

Perinteisesti liberaali vs. konservatiivi- asetelma tulee näkyväksi tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä kuten naisten ja vähemmistöjen asema. Viime vuosina ja erityisesti nyt vaalien alla identiteettipolitiikan vaikutus on laajentunut. Tuoreina esimerkkeinä turve ja Vantaan ratikka. Turpeesta on tullut keskustalle identiteetin ydin ja pyhä asia, joka estää näkemästä tosiasioita. Kaikki tietävät, että turve on menneen maailman ratkaisu, jonka polttaminen on haitallista ympäristölle ja päästökaupan myötä siitä tulee vuosi vuodelta kalliimpaa. Tämä on ollut nähtävissä jo vuosia. Fiksut ja kaukonäköiset energia-yhtiöt(Esiim. Vantaan energia) ovat luopuneet turpeesta ja lähteneet kehityksen kelkkaan rakentamaan uutta puhtaampaan uusiutuviin energiamuotoihin perustuvaa tuotantoa. Ne ovat voittajia. Osa yhtiöistä on taas kieltänyt tosiasiat ja jäänyt turpeen vangeiksi. Ne ovat tämän pelin häviäjiä ja pahimmillaan niiden ja keskustan kyvyttömyys kehittyä tulee veronmaksajien maksettavaksi kuten nyt kävi turpeen kanssa. Turvepaketin hinta on 70 miljoonaa ja se on palkinto kyvyttömyydestä muuttua maailman mukana. 

Sopivan joukkoliikennevälineen valinnan luulisi olevan vapaa suurista arvokysymyksistä mutta yllättäen näin ei ole. Vantaan ratikka on kaikissa selvityksissä todettu kumipyöriä paremmaksi vaihtoehdoksi talouden ja käytettävyyden kannalta. Silti siitä on tullut jonkinlainen punavihreyden symboli, jota pitää vastustaa kaikin keinoin. Ratikka on keskusteluissa liitetty jopa siihen, että tytöt eivät ole enää tyttöjä ja pojat poikia. Vantaa on ratikan kanssa tuhon tiellä kuten nimimerkki White Patriot totesi. 

Lopuksi jokaista maapallon elävää olentoa koskeva esimerkki identiteettipolitiikan vaikutuksesta. 1930-luvulla bensaan alettiin lisäämään lyijyä poistamaan moottorin nakutusta. Lyijy on elimistöön kertyvä hermomyrkky ja sen vaikutukset huomattiin hyvin pian mm. lyijyteollisuuden työntekijöiden hermostosairauksien ja kuolemien myötä. Pahinta on, että lyijy säilyy ilmakehässä pitkään. Lyijyn käyttö bensiinissä kiellettiin kuitenkin vasta 90-luvulla. Kemian teollisuus taisteli viivytystaistelua lyijyn puolesta samoin kuin keskusta nyt turpeen puolesta. Viimeisin viivyttäjä oli Trumpin esikuva Roland Reagan, jonka identiteettipolitiikan ydintä oli rajoittamaton oikeus saastuttaa ja myrkyttää taloudellisen hyödyn nimissä. 

Samanlainen kamppailu on käyty rikkipäästöjen, teollisuuden puhdistamattomien jätevesien laskemisen ja otsonikerrosta tuhoavien freonien kieltämisen kanssa. Konservatiivinen identiteettipolitiikka on vastustanut niitä kaikkia, koska ne tulevat liian kalliiksi, ovat hippien hömpötystä, joka tuhoaa kilpailukyvyn jne. He ovat olleet väärässä joka kerta. 

Tällä hetkellä meillä on käsissämme vielä suurempi kysymys eli ilmastonmuutoksen pysäyttäminen. Onko enää ok, että joidenkin identiteetti perustuu vapaaseen oikeuteen tuhota tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia? Toivottavasti ei.

Nyt kansainvälisen ilmastopolitiikan suunta on selvä. Raha ja investoinnit suuntautuvat puhtaaseen energiantuotantoon ja uudet ratkaisut synnyttävät uutta vaurautta. Kyseessä on 2000-luvun kultaryntäys, jossa nopeat syövät hitaat.

Ps. Kirjoituksessa kiteytyy ne syyt, joiden vuoksi kuulun juuri vihreisiin. Jonkun pitää olla edelläkävijä ja olla valmis ottamaan siitä myös kuraa niskaan. Muistan itse, kun puhuin esim tuulivoimasta vuosia sitten. Sitä pidettiin utopiana. Nyt se on todellisuutta. 

Niin kuin Wilden Oscar kirjoituksen alussa jo totesi: Edistys on totta tosiaan utopioiden tekemistä todeksi.

Tämä ilahduttaa! Tein valtuustoaloitteen lainaamon perustamiseksi Vantaalle 2018 ja nyt palvelu on valmis aloittamaan toimintansa. Tämä on hyvä esimerkki, että kuntapolitiikassa voi oikeasti vaikuttaa konkreettisilla tavoilla. Idea lainaamosta tuli aktiiviselta kuntalaiselta, jonka kanssa teimme yhdessä yhtä tapahtumaa. Hankittiin ja roudattiin kamoja ympäri kaupunkia ja hän esitti ajatuksen, vehkeiden kirjastosta, josta saa lainata lavoja, soppatykkejä, telttoja, mellakka-aitoja, äänentoistoa ja muuta tapahtumissa tarvittavaa rompetta. Kuntien varastoissa on vaikka mitä, mutta harva tietää mitä ja missä. Ne on kuitenkin lopulta meidän veromaksajien omaisuutta ja niiden tulisi olla myös kaikkien käytössä. Juttelin asiasta virkamiesten ja Myyrmäki-liikkeen kanssa. Keräsin näkökulmat yhteen, sorvasin aloitteen ja hankin sille tarvittavan kannatuksen. Tämä oli tietääkseni tämän valtuustokauden eniten kannatusta saanut aloite. Hyvä, että Hesarikin noteerasi asian.

https://www.hs.fi/kaupunki/vantaa/art-2000007896915.html?fbclid=IwAR1EtbsIWkdtiYf96P-Bsa_xGmEsp5AGFgblpH0T5S_4cEfJRAFMZLaK9A0

Baareissa ja ravintoloissa saa tällä hetkellä juoda, syödä ja vaikka laulaa karaokea suhteellisen normaalisti. Jos paikalle tulee bändi tai muu esiintyjä, SWAT-ryhmä laskeutuu vaijereilla katon läpi, tila pitää tyhjentää ja ovet laitetaan kiinni. Kulttuuri aiheuttaa vaarallisia virusmutaatioita. Samaan aikaan viereisen kauppakeskuksen käytävät ovat täynnä ihmisiä eikä rajoitukset näy juuri millään tavalla satunnaisia käsidesipurkkeja lukuunottamatta. Älkää ymmärtäkö väärin. Minusta on hyvä, että ihmisillä on mahdollisuus toimeentuloon ja esim. vastuullinen ravintolatoiminta on mahdollista. Olen itsekin syönyt tänä aikana lounaita ulkona enemmän kuin koskaan aikaisemmin, syynä on ollut nälkä mutta myös halu tukea paikallisia yrittäjiä vaikeina aikoina.

Kyse on epäreiluudesta. Sääntöjä on helppo noudattaa, kun ne ovat perusteltuja, johdonmukaisia ja samat kaikille. Nyt näin ei ole ja se johtuu sekä ymmärtämättömyydestä että poliittisesta laiskuudesta. Kulttuurin arvoa ei ymmärretä(palaan tähän kirjoituksen lopussa) ja poliitikot sekä virkamiehet eivät kykene tekemään päätöksistä tarpeeksi loogisia ja tasapuolisia. Loogista ja tasapuolista olisi se, että säännöt ja rajoitukset tehdään faktojen ja riskianalyysin perusteella. Mitä enemmän tartuntoja, sitä enemmän rajoituksia. Kun hoidat hommasi hyvin, siitä palkitaan ja saat jatkaa hyvää duunia. Nyt kaikki on kiinni byrokratiasta ja siitä, minkä virkakoneiston osan vallan alle satut kuulumaan. Sitä voi kutsua poliittiseksi laiskuudeksi, selkärangattomuudeksi tai mielivallaksi. 

Kulttuuriala on ollut yksi vastuullisimmista toimijoista, silti siihen on kohdistettu kovimmat rajoitukset. Kaikki on kiinni ja ihmiset työttöminä.  Kulttuurialalla on n 120 000 työpaikkaa. Se on kolme kertaa enemmän kuin esim metsäteollisuudessa.

Tämä aika on näyttänyt myös sen, että kulttuurin merkitystä ei oikein ymmärretä. On oikeat ja tärkeät asiat ja sitten on lauleskelut, pensselihommat, tanssahtelut, näyttelemiset, harrastelut ja liikunta…

Oikeasti kulttuuri on kaiken sydän, jota ilman ei ole mitään inhimillistä. Se on henkistä infraa, jonka päälle fyysinen maailma rakennetaan. Meillä on jokaisella älypuhelin ja tietokone. Ilman kulttuuria ne ovat vain tyhjiä kuoria ilman sisältöä. Suomea ei olisi ilman kulttuuria, ei kaupunkien keskustoja hienoine rakennuksineen, ei turismia, kouluja, olympialaisia, futiksen MM-kisoja, viihdettä jne… Musiikki, tarinat ja kuvat täyttävät kaiken inhimillisen ja antavat asioille merkityksen. Maailma, jossa on pelkkiä savupiippuja ja kulttuurista riisuttuja peruspalveluita ei ole mahdollinen. Tässä mielessä kulttuurin arvoa ei voi mitata rahassa. Se on peruskivi, jonka päälle kaikki on rakennettu.

Kulttuuria voi tietenkin arvioida pinnallisemmin helposti mitattavilla luvuilla. Nekin ovat merkittäviä. Suomessa kulttuuriala työllistää 120 000 ihmistä. Kulttuuri- ja luovat alat ovat Suomessa bkt:lla(3.5%) mitattuna suurempia kuin maatalous tai vaikka elintarviketeollisuus. Koko EU:n alueella luku on vielä suurempi. Kasvupotentiaali on valtava. Pelkästään kotimaisen musiikkialan kokonaisarvo oli ennen koronaa melkein miljardin ja vienti kasvoi vuodessa 30%.  Jos Suomea verrataan Euroopan musiikkiteollisuuden suurmaihin kuten Ruotsiin, Britanniaan tai Irlantiin voidaan todeta, että olemme Suomessa vasta alussa. Kasvunvaraa on valtavasti ja alan vientipotentiaali on suuri.

Jotta Suomi, kulttuuriala ja sen työpaikat voivat kukoistaa, tarvitaan pikaisia toimia. Joko kulttuurin ammattilaisille annetaan mahdollisuus ansainta itse elantonsa tai heille annetaan kunnolla tukea

Myös kulttuuriala voi katsoa peiliin ja miettiä, miten parantaa omaa edunvalvontaansa tulevaisuudessa. Ala on huonosti järjestäytynyt eikä sillä ole samanlaista kokemusta edunvalvonnasta kuin monien muiden alojen järjestöillä, jotka neuvottelevat palkoista ja työehdoista säännöllisesti. Myös ravintola-ala on ollut korona-aikana ärhäkkä ja saanut viesteilleen hyvin näkyvyyttä. Kulttuuriala taas on ollut kannanotoissaan rakentava ja säyseä. Näyttää siltä, ettei kiltteydestä palkita tässä pelissä. Syytä taisteluun kulttuurin puolesta olisi, koska kulttuuri on maailman tärkein asia ja sitä ilman ei ole mitään!