Kuukausi: lokakuu 2018

Hallituksen ja Ay-liikkeen riita muistuttaa erehdyttävästi lasten hiekkalaatikkokärhämää. Juha on suututtanut Jaskan ja kumppanit, joiden vihanhallinta ei ole vielä kovin kehittyneellä tasolla. He  protestoivat Juhan määräilevää käytöstä vastaan hakkaamalla kaikki muut lähistöllä olevat, joilla ei ole mitään tekemistä itse riidan kanssa. Juhalle ja sen kavereille kun ei oikein voi mitään. Leikkipaikka on suljettu tappelun vuoksi ja kellään ei ole kivaa. Riita lähti jostain pikkuasiasta mutta kukaan ei uskalla antaa periksi, koska kaverit saattavat haukkua nynnyiksi. Tässä on Suomi vuonna 2018! Eikö me oikeasti pystytä parempaan? Nyt tarvitaan aikuisia paikalle. Missä on Juhan, Jaskan ja Rikun vanhemmat? Aikuisten maailmassa sodat alkaa yleensä näin. Isoja lapsia mutta aikuisten lelut. Sitä on toksinen lapsellisuus. Keksin juuri uuden terminJ

Irtisanomislakinäytelmä on värikästä draamaa mutta järkeä siinä ei juuri ole. Sipilä on osoittanut

pelisilmän puutetta jo aikaisemminkin mutta vaikutelma heikoilla johtajantaidoilla varustetusta mutta erittäin päättäväisestä miehestä vahvistuu. Miksi tehdä koko työllisyyden kannalta pienestä asiasta periaatekysymys ja maalata itsensä nurkkaan. Tuli kalliiksi, ja jo ennestään heikko luottamus hallituksen ja työntekijöiden välillä viileni kylmän sodan tasolle. Viisas johtaja ottaisi aikalisän tässä kohtaa ja aloittaisi neuvottelut.

En aina ihan ymmärrä AY-liikettäkään siinä, että kaikki yritykset ja yrittäjät nähdään vihollisina ja todella järeät toimet kohdistetaan myös sellaisiin tahoihin, joilla ei ole mitään tekemistä ko. asian kanssa. Isot pyssyt ja pienet maalit!

Ay-liikkeellä on Suomessa kunniakas historia ja sitä tarvitaan edelleen, mutta lakkotoimien mittakaava on usein kohtuuton ja iskee moneen yrittäjään, joilla ei ole mitään tekemistä esim. nykyhallituksen päätösten kanssa. Liike toimii niin kuin elefantti posliinikaupassa eikä sillä taida ollakaan hienovaraisempia keinoja. Se ajaa tietenkin vain jäseniensä etua eikä sen tehtäviin ole kuulunut miettiä sitä, mikä olisi hyväksi koko Suomelle.  Kun on noin suuri valta, kovat edut ja kasapäin rahaa, sen pitäisi tuoda mukanaan myös vastuuta ainakin sen verran etteivät sivulliset joudu turhaan kärsimään.

Minua hirvittää, että tuollainen molemminpuolinen pullistelu voi vielä joku kerta tulla meille todella kalliiksi. Me tarvitaan enemmän dialogia, luottamusta ja yhteisiä päämääriä osapuolten kesken. Onko kolme kantaa liikaa? Ehkä Ruotsista voisi ottaa mallia?

Ps. Juha aloitti ja hän voi tämän tältä erää myös lopettaa.

”With great power comes great responsibility” Sanoi Ben-eno hämikselle . Parkerin Peterille

Share This:

Blogi