Kategoria: <span>Oletus kategoria</span>

Helsingin valtuusto päätti eilen tarjota tulevaisuudessa kuntalaisille maksuttoman toisen asteen koulutuksen. Periaate on hyvä ja asia tärkeä. Esim. lukiolaiselle oppimateriaalit maksavat tällä hetkellä n. 2500 euroa lukion aikana. Se on monelle liian paljon. Maksuttomuus on siis tärkeä asia myös koulutuksen tasa-arvon kannalta.

Jos kunnat yksi toisensa jälkeen ilmoittavat maksavansa toisen asteen koulutuksen oppimateriaalit, laskusta tulee valtava, ja opetusvirastojen ovien eteen ilmestyy konsulttijono helpon rahan toivossa. Meidän ei kannata luoda helppoa rahastuskeinoa vaan miettiä, voisiko maksuttomuuden toteuttaa paremmin ja samalla vähentää kustannuksia. Kyllä voi! Tässä on minun ehdotukseni. Käytän esimerkkinä lukiokoulutusta, koska tunnen sen hyvin.

Suomessa on n. 100 000 lukiolaista. Jos jokaiselle ostetaan oppimateriaalit nykyisiltä toimijoilta, kolmen vuoden lasku olisi 250 000 000 euroa kolmelta vuodelta eli reilu 80 miljoonaa euroa vuodessa. Se on aika paljon. Pelkästään kotikaupungissani Vantaalla 3 500 000 €/vuosi. Voisiko tuon rahan käyttää tehokkaammin ja niin, että kaikki hyötyisivät.

Noilla miljoonilla voisimme helposti kehittää avoimen digitaalisen oppimisympäristön, josta kaikkien kurssien sisällöt löytyvät laadukkaassa muodossa. Kirjan sijasta voisimme käyttää esim. Kindle-tyyppistä silmiä rasittamatonta ja edullista lukulaitetta. Kirjoittamisen ja kynän käyttämisen edut oppimisessa ovat tutkimusten mukaan kiistattomat. Voisimme hyvin lisätä vihkotyöskentelyä ja kynänkäyttöä nykytasosta. Karttojen, kaavojen, diagrammien piirtäminen ja kynällä kirjoittaminen ovat tehokkaimpia tapoja oppia, ja ne ovat valitettavasti jääneet keskinkertaisen digihuuman jalkoihin. Yhdistetään siis digitaalisuuden ja käsillä tekemisen hyvät puolet ja karsitaan pois turhat ja tehottomat menetelmät. Peruspaketti olisi siinä, ja rahaa on kulunut vasta murto-osa tuosta kakusta. Mennään siis eteenpäin.

Oppimisympäristöihin voisimme lisätä videomuotoisia virtuaalitunteja, joiden pitäjät ovat oman alansa parhaita asiantuntijoita ja innostavia opettajia. Virtuaalitunteja voidaan käyttää kaikissa aineissa varsinkin uusien kurssien alussa motivoimaan oppilaita.. Jos Rovion koodari kertoo, mihin matematiikkaa tarvitaan, tai suurlähettiläs kertoo historian ja yhteiskuntaopin tärkeydestä, Esko Valtaoja tähtitieteestä ja Sixten Korkman taloudesta, voidaan opiskelussa päästä aivan uudenlaiselle mielekkyyden tasolle. Kun tämä yhdistettäisiin uudessa opetussuunnitelmassakin keskeisessä roolissa olevaan ilmiölähtöisyyteen, meillä voisi olla koulut pullollaan innokkaita oppijoita.

Paketti voitaisiin toteuttaa yhdessä kirjastojen kanssa. Kansallinen digitaalinen tietopankki, jonne jokaisella suomalaisella on vapaa pääsy esim. kirjastokortin avulla. Myös opettajan oppaat, erityisopetuksen materiaalit (esim. lukivaikeuksien kuntouttaminen, testit) olisivat kaikkien saatavilla. Tämä mahdollistaisi pidemmälle menevän oppimisen oppilaan omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden mukaan. Erityistä tukea tarvitseville oppilaille ja heidän lähipiirinsä aikuisille laadukkaan opetusmateriaalin helppo saatavuus mahdollistaisi tukitoimia, johon pelkällä koululla ei välttämättä ole resursseja. Kodin rooli on hyvin merkittävä, kun kuntoutetaan lukemisen, kirjoittamisen ja puhumisen vaikeuksia. Usein vain työkalut puuttuvat tai ne on piilotettu byrokratian taakse. Opettajat voisivat myös lisätä palveluun omia materiaalejaan ja hyväksi kokemiaan käytäntöjä. Yhteisöllistä avoimen lähdekoodin kaltaista kehittämistä siis.

Vastustusta varmasti tulee esim. kustannusyhtiöiden ja ammattiliittojen puolelta. Suomalaisten lasten tulevaisuutta ja oppimisen edellytyksiä ei kuitenkaan kannata uhrata saavutettujen etujen alttarille.

Mikään näistä uudistuksista ei vähennä kouluissa toimivien opettajien tarvetta. Lapset tarvitsevat elämäänsä ihan oikeita lihaa ja verta olevia kasvattajia, jotka osaavat ohjata heitä yhä monimutkaisemmassa maailmassa.

Tällä viikolla tehtiin historiaa, kun pidimme Pääkaupunkiseuden valtuustojen yhteinen kokouksen Soten ja maakuntauudistuksen kaatamiseksi. Kyseessä on kuitenkin yksi Suomen historian suurimmista päätöksistä, jotka koskettavat ihan jokaista. Pääkaupunkiseudun päättäjät ovat lähes yksimielisiä siitä, että ko ”uudistukset” ovat kiireessä surkeasti valmisteltuja, huonontavat palveluita, lisäävät kustannuksia ja vaarantavat kuntien palvelujen rahoituksen. Velatkin tuplaantuu suhteessa tuloihin. Itse käsittelin Vantaan valtuustolle pitämässäni puheessani sitä, mitä tämä tarkoittaa demokratian kannalta. Puheeni meni näin:

”3/5:stä suomalaisesta haluaa pysäyttää nyt käsiteltävän sote ja maakuntauudistuksen. Vain 1/5:stä haluaisi uudistuksen jatkuvan. Myös yli puolet kokoomuksen äänestäjistä vastustaa uudistusta. Vain keskustapuolueen riveistä löytyy kannatusta hankkeelle. On syytä olettaa, että suurten kaupunkien asukkaiden l. meitä äänestäneiden joukossa vastustus on keskimäärin vielä suurempaa.

Sote- ja maakuntauudistus hyödyttää harvoja ja sitä viedään eteenpäin pienellä ryhmällä, jolla ei siihen kunnollista kansan antamaan mandaattia. Demokraattisesti valittuina valtuutettuina meillä on velvollisuus kuunnella kuntalaisia ja oikeus ajatella itse vaikka uudistuksen takana olevat tahot yrittävät ampua rivejä suoriksi. Me olemme täällä tänään lopettamassa sitä suhmurointia, jonka takia ihmisten usko politiikkaan on mennyt ja antamassa äänen niille, jotka ovat meitä äänestäneet.

Nyt mennään kovaa vauhtia silmät kiinni kohti tuntematonta. Suurin osa suomalaista ja vantaalaisista haluaa pois tästä kyydistä ja me voimme tänään auttaa heitä. Tehdään se! Kiitos!”

Oli hetki aikaa ennen valtuuston selostustilaisuutta ja ajattelin, nyt on sopiva hetki tehdä ensimmäisen valtuustokvartaalin tilinpäätös! Tässä raporttini suoraan kaupungintalolta

Opettelemista ja opiskeltavaa on ensikertalaiselle ollut paljon mutta mikään ei ole toistaiseksi tuntunut ylivoimaiselta. Olen päässyt vaikuttamaan minulle tärkeisiin asioihin enemmän kuin uskalsin odottaakaan. Toisena varavaltuutettuna olen valtuuston kokouksissa n. joka toinen kerta. Lisäksi olen aina mukana valtuuston seminaareissa, jotka ovat tärkeitä vaikuttamisen väyliä. Valtuuston lisäksi olen vapaa-ajan lautakunnassa, Vantaan viihdeorkesterin ja VTK(Vantaan teollisuuskiinteistöt) hallituksissa.

Politiikassa mitään ei saa aikaan yksin. Vihreä ryhmämme on Vantaan valtuuston kolmanneksi suurin ja olemme usein vaa’ankieliasemassa päätöksiä tehtäessä. Onneksi ja kiitos teidän äänestäjien ryhmämme on täynnä päteviä ja ahkeria ihmisiä. Olemmekin saaneet hyvin tavoitteitamme läpi meille tärkeissä asioissa. Esim. lisää resursseja lastensuojeluun ja varhaiskasvatukseen(subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palautus), selvityksen kolmiportaisen tuen käytöstä jne. Maanantain valtuustossa teemme kysymyksen ratkaisuista lastentarhaopettajapulaan. Sisäilma-asioiden hoitaminen kuntoon on myös meille tärkeä tavoite. Se on tosin osoittautunut haasteelliseksi tehtäväksi jo investointikatonkin takia.

Ryhmän toiminnan lisäksi olen itse ollut aktiivinen toisen asteen koulutuksen, liikuntapaikkojen, kulttuurin ja nuorisopalveluiden puolella. Olen pystynyt hyvin yhdistämään omat verkostoni ja politiikan tuomat mahdollisuudet. Muutenkaan kulttuuri- ja nuorisopalvelut eivät Vantaalla ole varsinaisesti politiikan keskiössä ja siellä yksikin valtuutettu voi saada paljon aikaan. Ruuhkaa ei ole.

Parhaiten asioita saa eteenpäin hankkimalla tietoa ja tekemällä yhteistyötä virkamiesten kanssa. Jos vielä on valmis antamaan kunnian päätöksistä jollekin muulle, niin tuuli on myötäisempi.

Tulevaisuudessa on luvassa myös isoja valtakunnan politiikkaan liittyviä kysymyksiä kuten Fennovoimasta irtaantuminen, turpeenpoltto Vantaan Energiassa sekä tietenkin Sote- ja maakuntauudistus. Varsinkin viimeinen kohta aiheuttaa isoa huolta. Vantaalla menee todella hyvin. Kaupungin vuoden 2017 tulos oli 40,4 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Kaupunki vähensi pitkäaikaisia lainojaan 101 miljoonalla eurolla. Nyt olisi niukkojen vuosien jälkeen mahdollista investoida kaupunkilaisten hyvinvointiin mutta maakunta- ja soteuudistus uhkaa viedä resurssimme. Molemmat uudistukset ovat pääkaupunkiseudun kannalta haitallisia ja  täysin järjettömiä!

Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että lähdin ja pääsin mukaan. Tehtävää riittää ja Vantaa on täynnä mahdollisuuksia. Tästä on hyvä jatkaa!

Olen saanut viime vuosien aikana tutustua useamman Euroopan maan koulujärjestelmään ja keskustella täkäläisten opettajien kanssa. Päällimäinen opetus on ollut se, että koulujen yksityistäminen on johtanut tuhoisiin seurauksiin. Esim. Ruotsissa raha seuraa opiskelijaa ja yksityiset koulut ottavat voittonsa säästämällä olosuhteista ja opetuksesta. Espanjassa yksityiskoulut taas ovat johtaneet valtaviin eroihin koulujen kesken. Perheet tekevät isoja liikeita saadakseen lapsensa oikeisiin kouluihin ja huonomaineisia opinahjoja vältellään. Tämä taas vaikuttaa osaltaan myös alueiden eriytymiseen, mitä ei taida toivoa kukaan.
Viimeksi eilen juttelin ruotsalaisen yksityiskoulun rehtorin kanssa ja jopa hän suhtautui asiaan todella kriittisesti. Koulujen yksityistäminen onkin Ruotsissa jo aika yleisesti todettu isoksi virheeksi ja yhdeksi suurimmista syistä ruotsalaisen koulun alamäkeen. Siellä käytetään peruskoulutukseen paljon enemmän rahaa kuin Suomessa ja tulokset ovat paljon huonompia. Kuulostaa ihan meidän Sote-uudistukselta?
Helsinki on nyt avaamassa varhaiskasvatusta enemmän yksityisille toimijoille palvelusetelin avulla. Itse pelkään, että varhaiskasvatuksen yksityistäminen avaa pidemmällä aikavälillä ovea myös yksityiskouluille. Varsinkin eskari on koko ajan enemmän ja enemmän osa peruskoulua. Kohta lauletaan: ”Eskarilainen kävelee kuin nainen”…
Suomalainen koulu ja varhaiskasvatus on todella kustannustehokasta ja laadukasta edelleen. Yksityisten varhaiskasvatusfirmojen lobbaus on Helsingissä kovaa ja päättäjien on syytä olla hereillä. Itse olen samaa mieltä kuin lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila. Varhaiskasvatukseen on asetettava perusopetuksen tapaan voitontavoittelun kielto!

Vähän aikaa sitten julkistettiin korkeakoulujen opiskelijavalintaan tarkoitettu ylioppilastutkintojen pistetaulukko, jonka mukaan tulevaisuudessa pitkästä matematiikasta saisi eniten pisteitä jatko-opintoihin pyrittäessä vaikka pyrkisi lukemaan esim historiaa. Piste-erot ovat suuria. Esim. filosofian laudaturista saisi 22p ja pitkästä matemaatiikasta 41. Aikamoista!

Itse jätin lukiossa juuri matematiikan vähemmälle, että pystyin keskittymään niihin asioihin, joihin oikeasti halusin panostaa. Monet valitsivat juuri päinvastoin ja hyvä niin…Onneksi siihen aikaan ei ollut tuollaista painotusta, koska tiesin, etten tule tarvitsemaan muuta kuin perus- ja tilastomatikkaa. Aika on rajallinen resurssi ja se kannattaa käyttää viisaasti.

Ehdotus kertoo aika pinnallisesta käsityksestä maailmasta. Jos istuu kannonnokkaan ja katsoo maailman tapahtumia, on vaikea pitää historiaa tai vaikka psykologiaa jotenkin matematiikkaa vähäpätöisempinä. Diplomatia, ihmisten väliset suhteet, kieli, kommunikointi, ymmärrys ihmismielestä ja kulttuureista. Ovatko ne vähänpätöisempiä asioita kuin yhtälöt?

Jos tehdään tekninen sovellus tai alusta, se tarvitsee sisältöä, joka usein on johdettu kulttuurista. Suomen ongelma ei ole talouden näkökulmasta ollut pitkällä aikavälillä insinöörien puute vaan markkinointiin, kommunikointiin ja brändäykseen liittyvät asiat(vrt Ruotsi/Ikea, H&M…)

Jokainen, joka on työskennellyt pedagogina, tietää, että innostunut ja kiinnostunut mieli oppii monikertaisesti enemmän kuin pakotettu. Jos matematiikka ei kiinnosta nuoria, niin sen opetusta pitää tehdä kiinnostavammaksi. Virossa on saatu hyviä tuloksia opetuksen pelillistämisestä. Digitaalisuus, virtuaalisuus ja 3D-sovellukset voisivat viedä matematiikan opetuksen uudelle tasolle.

Ehdotettu pistetaulukko jakaa nuoria voittajiin ja häviäjiin. Olisi täysin mahdollista toteuttaa uudistus niin, että se kannustaisi ja mahdollistaisi sekä laajan yleissivistykseen että erikoisosaamisen. Vähän sivistystä, vaivaa ja mielikuvitusta se toki vaatii…

Olen monesti miettinyt, miten maahanmuutosta voisi kirjoittaa ilman, että homma menee huuteluksi ja moralisoinniksi. On jotenkin älytöntä, että meillä on suuri aihe, josta julkisesti ja asiallisestikin kirjoittaminen on aina jossain piireissä sosiaalinen itsemurha. Puolikin pitäisi valita tai joku valitsee sen puolestasi. Kukkahatusetä tai natsi? Siinäkö on vaihtoehdot? En tiedä mutta nostan pääni juoksuhaudasta ja heilutan ensin valkoista lippua. Katsotaan huomataanko sitäJ Yritän olla pragmaattinen ja jätän moraaliset pohdinnat toiseen kertaan.

Tähän asti näkemämme kansainvaellus on ollut vain pieni maistiainen, mitä on tulossa, jos emme pysty ratkaisemaan maahanmuuton taustalla olevia ongelmia. Ilmastonmuutos, sodat ja köyhyys ajavat ihmisiä Eurooppaan. Ihmiset(myös suomalaiset) ovat aina liikkuneet paremman elämän perässä pitkin planeettaa. Oma elämä on jokaiselle ainutkertainen ja mitäpä me emme tekisi, että siitä tulisi mahdollisimman hyvä? Siitä tuskin voi ketään syyttää? Vaikka Suomi ja Eurooppa tarvitseekin uusia ihmisiä, tuskin kukaan pitää hyvänä ja kestävänä vaihtoehtona sitä, että kokonaiset kansat muuttavat Eurooppaan ihmissalakuljetus OY:n venekyydeillä. Eurooppa repeilee jo nyt maahanmuuton edessä ja Iso karhu naapurissamme ja moni muu toimija terroristeista rikollisryhmiin ovat valmiita käyttämään kaikenlaista epävakautta hyväkseen. Meillä ei ole varaa olla heikkoja ja riitaisia. Pitäisi siis löytää ratkaisuja, joiden kanssa suuri enemmistö pystyy elämään.

Paras ratkaisu olisi pystyä luomaan hyvän elämän edellytyksiä sinne, mistä nyt halutaan pois. Kehitysyhteistyö(erityisesti tyttöjen koulutus(, rauhanvälitys ja diplomatia ovat tärkeitä työkaluja ja niihin kannattaa satsata. Jokainen syntypaikallaan ratkaistu kriisi voi estää vuosikymmeniä kestävän koko maailmaa koskevan ongelmien vyyhdin.

Kehitysmaiden todellinen vaurastuminen voi tässä maailmassa tapahtua kuitenkin vain kaupan, globalisaation ja hyvän hallinnon kautta. Se, mitä on tapahtunut Aasiassa voi tapahtua myös muualla. Ei siitä ole kovin kauaa, kun osa EU-maistakin täytti kehitysmaan kriteerit. Tarvitaan työtä, investointeja ja koulutusta sinne, missä niitä ei nyt ole. Tässä Eurooppa ja eurooppalaiset yritykset voisivat olla edelläkävijöitä. Voisiko esim. Afrikka olla meille kumppani eikä jälkikolonialistinen raaka-ainevarasto? Voisiko joku suomalainen suuryritys perustaa tehtaan vaikka Tansaniaan ja koulun sen yhteyteen?

Olin juuri kuuntelemassa Porin Suomi-Areenalla keskustelua suomalaisesta työstä, menestyksestä, yrittämisestä ja taloudesta. Mukana oli Sixten Korkman, Carl Haglund ja joukko suomalaista yritysjohtoa. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Suomi tarvitsee paljon uusia ihmisiä pärjätäkseen. Työperäistä maahanmuuttoa siis tarvitaan runsaasti. Menestys ja uudet ideat syntyy siellä, missä ihmiset kohtaavat hyvässä hengessä. Piilaaksossa kaikki ovat jostain muualta! Se on voimavara. ”Rajat kiinni” tarkoittaa köyhyyttä ja kurjuutta kaikille. Kysymys kuuluukin kuinka paljon ja millä tavalla toteutettuna meillä voisi olla humanitaarista maahanmuuttoa ja miten voisimme helpottaa työperäistä maahanmuuttoa? Rasismiin meillä ei ole varaa taloudenkaan näkökulmasta. Aika vaikea houkutella kansainvälistä työvoimaa Suomeen, jos esim. lapset kohtaavat rasismia ja syrjintää kaduilla. Voisiko Pohjois-Afrikassa olla keskuksia joiden kautta ihmiset voivat hakea turvapaikkaa tai työlupia Eurooppaan ilman salakuljetusta? Heillä olisi heti paikka, minne mennä ja työtä, jota tehdä ilman odottelua. Itse uskon, että työ- tai opiskelupaikka on ihmisille mieluisampi ja parempi vaihtoehto kuin sossun luukku. Tämä vaatisi tietenkin poliittista tahtoa, paremmin toimivat ulkorajat ja suuremmat pakolaiskiintiöt. EU voisi luoda jonkinlaisen Green Card-järjestelmän niille siirtolaisille, jotka eivät ole turvapaikanhakijoita. Karkeasti periaattella ”Jos pystyt työllistämään itsesi, täällä on paikka sinulle”. Kaikille pitää antaa mahdollisuus mutta ketään ei tarvitse hyysätä. Mielestäni ihan toimiva periaate lastenkasvatuksesta aikuistenkin maailmaan! Puhutaan, kuunnellaan, kunnioitetaan ja yritetään ymmärtää!

Minulta on viime aikoina kysytty, miksi valitsin puolueekseni Vihreät. Osa on ollut sitä mieltä, että hyvä jäbä mutta väärä jengi. Tässä vähän perusteluja.

Olen ollut aina sitä mieltä, että Vihreistä löytyy suomen fiksuimmat poliitikot ja heitä olen myös itse äänestänyt. Olen fanittanut pitkään esim. Osmo Soinivaaraa, Heidi Hautalaa, Hannu Oskalaa, Pekka Haavistoa ja Antero Vartiaa. Nyt kun olen tutustunut itse Vihreisiin poliitikkoihin käsitykseni on vaan vahvistunut. Voi ihan perustellusti sanoa, että Vihreät on tiede- ja yrittäjäpuolue, joka ymmärtää parhaiten myös itsensätyöllistäjien tilanteen. Jos joku vielä tänä päivänä puhuu ”ituhippeilystä tai piiperryksestä” suosittelen matkustamista 90-luvulta nykyaikaan ja katsomaan ympärilleen. Vihreiden vaikutus Suomeen ja erityisesti Helsinkiin on ollut valtava ja mielestäni positiivinen sekä viihtyvyyden että talouden suhteen. Think Big! Siitä on hippeily ja piiperrys todella kaukana.

Tiede tuottaa parasta ja luotettavinta tietoa myös päätöksen tekoa ajatellen. Vihreissä on kaikista puolueista eniten tutkijoita ja korkeasti koulutettuja.

Vihreissä on paljon yrittäjiä, prosentuaalisesti enemmän kuin suomalaisissa keskimäärin. Markkinatalous onkin toistaiseksi paras tapa tuottaa hyvinvointia ja ihmiskuntaa hyödyttäviä innovaatioita. Kaikkeen se ei kuitenkaan sovi. Esim. Sote-palvelut ja koulutus voidaan hoitaa paremmin julkisina palveluina. Luontoakaan ei kannata antaa vapaasti markkinoiden käsiin. Ei uusia Talvivaaroja ja pidetään vedet yhteisenä omaisuutena. Vihreiden talouspolitiikka onkin realistista sekä vastuullista ja palvelee ihmisten hyvinvointia ja uusien palvelujen syntymistä. Valitettavasti esim. Kokoomuksen kohdalla markkinatalous tarkoittaa usein suuryritysten etujärjestönä olemista. Räikein esimerkki tästä on juuri nyt käsillä oleva terveyspalveluiden yksityistäminen. Demarit taas tanssii minuun makuun liikaa AY-liikkeen pillin mukaan ja on muutenkin jämähtänyt menneisyyteen. Olen saanut itse vaalikoneesta usein tulokseksi RKP:n. Valitettavasti en ole ruotsinkielinen.

Koko maailman kannalta tärkein kysymys on kuitenkin ilmastonmuutoksen torjuminen. Yksikään muu asia maailmassa ei vaadi yhtä paljon ihmiskunnan huomiota. Tässä suhteessa Vihreillä on kaikista puolueista kunnianhimoisimmat tavoitteet. Lisäksi liberaalit arvot, halu satsata koulutukseen, ihmisarvon kunnioitus ja tasa-arvo ovat korkealla Vihreiden asialistalla.

Pystyn siis allekirjoittamaan suurimman osan Vihreiden tavoitteista. Kuntavaaliohjelma on mielestäni todella hyvä. Valtakunnan tasolla on asioita, josta olen eri mieltä puolueen virallisen kannan kanssa. Ehkä olisi syytä huolestua, jos jonkin puolueen tavoiteohjelma olisi suoraan omasta elämästäJ Olen kuitenkin ilahtunut siitä, että puolueessa on paljon erilaisia näkemyksiä ja niistä myös keskustellaan avoimesti. Keskimäärin siis hyvää ja paljon ennakkoluuloja monimuotoisempaa jengiä. On ilo olla mukana!

Minkäläinen olisi maailma ilman kuvia, musiikkia, tanssia tai tarinoita? Mihin käyttäisimme aikamme ja millä täyttäisimme älylaitteidemme muistin?

Elämä sellaisessa ympäristössä olisi yhtä mahdotonta kuin Merkuriuksella. Taide on meissä, se ympäröi meitä, se kertoo meistä. Kun sanat loppuvat, soivat sävelet. Kun kauneus tai kauheus ympäröi meitä, tartumme kynään tai pensseliin.

Kulttuuri ja taide luo symboleja, joiden ympärille on perustettu kokonaisia valtiota tai kansanliikkeitä. Kuninkaiden kruunut, valtioiden liput, kansallislaulut, puolueiden tunnukset, sukupolvikokemukset, Ultra Bra, Iron Maiden, Punk, Lemminkäisen äiti, Hakaristi, jääkiekkojoukkueen logo, Rock, Kevätuhri, Finlandia, Krusifiksi, Star Spangled Banner, Guernica, Daavidin tähti, Moottoritie on kuuma, Neruda, Wagner, Buddha-patsas, Popeda, Waltari…

Taide on ihmiskunnan polttoaine hyvässä ja pahassa. Se kokoaa meidät yhteen ja saa meidät liikkeelle. Taiteilijat, kirjailijat ja filosofit ovat muuttaneet maailmaa syvällisemmin kuin kukaan muu.

Kulttuuri on se perusta, jolla koko yhteiskunta ja sen kehitys lepää. Ilman musiikkia, kuvia ja tarinoita, meillä on vain tyhjiä kuoria ja laitteita ilman sisältöä.

Ai niin! Mikä se tärkein asia sitten on? En kerro! Kyllä te tiedätte…

Ylen vaalikone kysyi minulta, minkä asian mullistaisit kunnassasi? Paljon on parannettavaa ja korjattavaa mutta yksi asia kaipaa perinpohjaista mullistusta Vantaalla ja koko Suomessa. Se on rakentaminen ja kiinteistöjen huolto. Tänään oli taas Hesarissa yhden homeisen koulun surullinen tarina. On anteeksiantamatonta, että kokonainen sukupolvi lapsia sairastuu huonon rakentamisen ja kiinteistöhuollon takia. Lienee jo aika kiistatonta, että viime vuosikymmeninä Suomessa on rakennettu paljon kalliita ja käyttäjilleen vaarallisia tiloja. Se on yhtä viisasta kuin polttaa rahaa pihalla ja hengittää palamiskaasut keuhkoihinsa. Hullun hommaa siis!

Näyttää siltä, että energiatehokkuudessa on menty liian pitkälle. Rakennukset ovat niin tiiviitä, että pienikin virhe rakennusvaiheessa voi pilata koko liiterin. Lisäksi säästetään ilmanvaihdosta ja lasketaan kiinteistöjen lämpötiloja öisin. Ilma ei vaihdu tarpeeksi, kosteus tiivistyy eikä pääse pois rakenteista. Kukaan ei ole niin hullu, että tekisi vastaavaa omassa kodissaan!

Lisäksi ongelmia on urakoiden tilaamisessa, kilpailutuksessa, valvonnassa ja rakentamisen yleisessä laadussa jne… Siis oikeastaan ihan kaikessa! Olisiko tässä jo kansallisen hätätilan paikka? Pitäisikö meidän laittaa parhaat asiantuntijamme miettimään rakentamista ja luoda sellaiset suositukset ja säännöt, että ne tukevat laadukasta ja terveellistä rakentamista.

Mahdollisuuksia ja osaamista Suomesta edelleen löytyy. Nyt tarvitaan strategia ja tahtoa. Jossain sitä jo on. Pudasjärvelle valmistui juuri maailman suurin hirsikoulu ja Kuhmossa tehdään parhaillaan koulua massiivipuisesta CLT-elementistä. Suomalaisia kouluja suomalaisesta puusta! Ei huono!

Vantaa voisi olla tässä edelläkävijä. Otetaan kisa Espoon ja Helsingin kanssa. Kuka rakentaa parhaimmat, kestävimmät ja terveellisimmät koulut sekä päiväkodit! Voisimmeko palkita rakentajat laadusta ja huolellisuudesta? Ehkä tämä olisi kansanliikkeen arvoinen asia! #torillatavataan #puurakentaminen #painovoimainenilmanvaihto

Minulta on viime viikkoina kysytty useasti, mitkä ovat ne asiat, joita haluaisin poliitikkona ajaa ja edistää? Tein tälläisen listan:

1. Haluan olla mahdollistaja! Asukkaat tekevät kaupungin ja poliitikkojen tehtävä on auttaa toteuttamaan hyviä ideoita. Toivon, että Vantaa kehittyy entistä urbaanimpaan ja virkeämpään suuntaan. Kaupunkitapahtumat, festarit, yhteisöllisyys, ruoka, kulttuuri, museot ja yritykset ovat asioita, joista viihtyisä kaupunki on tehty.
2. Lapset ja nuoret! Tämän maailman todellisia sankareita ovat he, jotka pitävät huolta päivittäin jälkikasvustamme. Ilman heitä ei yhteiskuntamme pyöri. Arvostuksen heitä kohtaan täytyy näkyä myös konkreettisesti. Ehdoton ei ryhmäkokojen suurentamisille päiväkodeissa ja kouluissa sekä riittävät resurssit myös erityisopetukseen. Pronssinen varhaiskasvattajapatsas Vantaalle!
3. Kulttuuri on se perusta, jolla koko yhteiskunta ja sen kehitys lepää. Ilman musiikkia, kuvia ja tarinoita meillä on vain tyhjiä kuoria ja laitteita ilman sisältöä. Kulttuurin harrastaminen ei saa olla lompakosta kiinni.
4. Tasa-arvo! Vantaa voisi olla Suomen tasa-arvoisin kaupunki, jossa jokaisella postinumerosta tai taustastaan riippumatta olisi yhtäläiset mahdollisuudet hyvään elämään. Ei alueiden eriarvoistumiselle! Tämä on yksi tärkeimpiä asioita kaupunkimme tulevaisuuden kannalta ja siihen myös kuntapoliitikot voivat vaikuttaa.
5. Yhteistyö! Ihmisillä on erilaisia käsityksiä hyvästä yhteiskunnasta. Keskustelemalla ja kuuntelemalla voimme löytää yhteisiä päämääriä. Kyky tehdä yhteistyötä myös niiden ihmisten kanssa, joiden maailmankuva tai kulttuuri eroaa omastamme, on koko ihmislajin menestyksen edellytys. Elämä on joukkuelaji. Yksi voi tehdä maalin, mutta muiden pitää mahdollistaa se.