Identiteettipolitiikkaa konservatismi vs. liberalismi, edistystä, energiaa, turvetta, ratikoita, rikin katkua ja lyijyä ilmassa
Edistys on utopioiden tekemistä todeksi(Oscar Wilde)
Politiikassa on jo pari sataa vuotta ollut kaksi keskeistä jakolinjaa: perinteinen talouspolitiikkaan liittyvä vasemmisto-oikeisto asetelma ja arvoihin perustuva liberaalit vs konservatiivit- kamppailu. Erityisesti jälkimmäinen(K vs L) on vahvistunut viime aikoina ja siitä on tullut pahamaineisen identiteettipolitiikan kivijalka. Identiteettipolitiikka taas tarkoittaa sitä, että oman ryhmän oppi on pyhä ja maailma jaetaan hyviksiin ja pahiksiin. Omat ovat aina oikeassa ja toiset kroonisesti väärässä. Jäykistynyttä päätä ei käännä edes taitava kiropraktikko. Tämä on vakava uhka järjenkäytölle päätöksenteossa ja sillä voi olla hyvinkin vakavia seurauksia.
Perinteisesti liberaali vs. konservatiivi- asetelma tulee näkyväksi tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä kuten naisten ja vähemmistöjen asema. Viime vuosina ja erityisesti nyt vaalien alla identiteettipolitiikan vaikutus on laajentunut. Tuoreina esimerkkeinä turve ja Vantaan ratikka. Turpeesta on tullut keskustalle identiteetin ydin ja pyhä asia, joka estää näkemästä tosiasioita. Kaikki tietävät, että turve on menneen maailman ratkaisu, jonka polttaminen on haitallista ympäristölle ja päästökaupan myötä siitä tulee vuosi vuodelta kalliimpaa. Tämä on ollut nähtävissä jo vuosia. Fiksut ja kaukonäköiset energia-yhtiöt(Esiim. Vantaan energia) ovat luopuneet turpeesta ja lähteneet kehityksen kelkkaan rakentamaan uutta puhtaampaan uusiutuviin energiamuotoihin perustuvaa tuotantoa. Ne ovat voittajia. Osa yhtiöistä on taas kieltänyt tosiasiat ja jäänyt turpeen vangeiksi. Ne ovat tämän pelin häviäjiä ja pahimmillaan niiden ja keskustan kyvyttömyys kehittyä tulee veronmaksajien maksettavaksi kuten nyt kävi turpeen kanssa. Turvepaketin hinta on 70 miljoonaa ja se on palkinto kyvyttömyydestä muuttua maailman mukana.
Sopivan joukkoliikennevälineen valinnan luulisi olevan vapaa suurista arvokysymyksistä mutta yllättäen näin ei ole. Vantaan ratikka on kaikissa selvityksissä todettu kumipyöriä paremmaksi vaihtoehdoksi talouden ja käytettävyyden kannalta. Silti siitä on tullut jonkinlainen punavihreyden symboli, jota pitää vastustaa kaikin keinoin. Ratikka on keskusteluissa liitetty jopa siihen, että tytöt eivät ole enää tyttöjä ja pojat poikia. Vantaa on ratikan kanssa tuhon tiellä kuten nimimerkki White Patriot totesi.
Lopuksi jokaista maapallon elävää olentoa koskeva esimerkki identiteettipolitiikan vaikutuksesta. 1930-luvulla bensaan alettiin lisäämään lyijyä poistamaan moottorin nakutusta. Lyijy on elimistöön kertyvä hermomyrkky ja sen vaikutukset huomattiin hyvin pian mm. lyijyteollisuuden työntekijöiden hermostosairauksien ja kuolemien myötä. Pahinta on, että lyijy säilyy ilmakehässä pitkään. Lyijyn käyttö bensiinissä kiellettiin kuitenkin vasta 90-luvulla. Kemian teollisuus taisteli viivytystaistelua lyijyn puolesta samoin kuin keskusta nyt turpeen puolesta. Viimeisin viivyttäjä oli Trumpin esikuva Roland Reagan, jonka identiteettipolitiikan ydintä oli rajoittamaton oikeus saastuttaa ja myrkyttää taloudellisen hyödyn nimissä.
Samanlainen kamppailu on käyty rikkipäästöjen, teollisuuden puhdistamattomien jätevesien laskemisen ja otsonikerrosta tuhoavien freonien kieltämisen kanssa. Konservatiivinen identiteettipolitiikka on vastustanut niitä kaikkia, koska ne tulevat liian kalliiksi, ovat hippien hömpötystä, joka tuhoaa kilpailukyvyn jne. He ovat olleet väärässä joka kerta.
Tällä hetkellä meillä on käsissämme vielä suurempi kysymys eli ilmastonmuutoksen pysäyttäminen. Onko enää ok, että joidenkin identiteetti perustuu vapaaseen oikeuteen tuhota tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia? Toivottavasti ei.
Nyt kansainvälisen ilmastopolitiikan suunta on selvä. Raha ja investoinnit suuntautuvat puhtaaseen energiantuotantoon ja uudet ratkaisut synnyttävät uutta vaurautta. Kyseessä on 2000-luvun kultaryntäys, jossa nopeat syövät hitaat.
Ps. Kirjoituksessa kiteytyy ne syyt, joiden vuoksi kuulun juuri vihreisiin. Jonkun pitää olla edelläkävijä ja olla valmis ottamaan siitä myös kuraa niskaan. Muistan itse, kun puhuin esim tuulivoimasta vuosia sitten. Sitä pidettiin utopiana. Nyt se on todellisuutta.
Niin kuin Wilden Oscar kirjoituksen alussa jo totesi: Edistys on totta tosiaan utopioiden tekemistä todeksi.
