Last updated on 30.1.2019
Sote- ja maakuntauudistus on ollut yksi surkeimpia tarinoita Suomen poliittisessa historiassa. Uudistuksen tärkeimmät tavoitteet ovat olleet terveyspalveluiden yksityistäminen ja keskustan hiipuvan vallan sementoiminen maakuntien avulla. Asiakas ja palvelut ovat olleet näytelmän sivuosassa. Jälki on ollut sen mukaista.
Viimeksi tällä viikolla talouspolitiikan arviointineuvosto lyttäsi soten ja totesi, että kustannussäästöt ovat pelkkää fantasiaa. Kyseessä onkin yritystuki verovaroista suoraan muutamalle terveysalan suurimmalle toimijalle.
Tämä on politiikkaa pahimmillaan. Sählätään koko maan asioita puhtaasti oman viiteryhmän ehdoilla eikä piitata asiantuntijoiden lausunnoista tai kansalaisten edusta vähäänkään. Palveluiden käyttäjienlisäksi suurimpia häviäjiä ovat isot kaupungit. Niiden kyky investoida ja hoitaa talouttaan heikkenee olennaisesti uudistuksen myötä. Tämä on Vapaavuorenkin kritiikin ydin. Suuret kaupungit tarvitsevat oman ratkaisunsa, joka turvaa niiden elinvoiman.
Maakunnissa voisi olla järkeä, jos ne olisivat tarpeeksi isoja. Nyt niitä on Keskustan vaatimuksesta 18 eivätkä pienimmät niistä omaa sellaisia hartioita, että ne pystyisivät kunnolla hoitamaan tehtäviään. Jos maakunnat tulevat, niiden määrää todennäköisesti karsitaan tulevaisuudessa. Olisi huomattavasti viisaampaa ja halvempaa tehdä se nyt. Tanska on muuten juuri luopumassa maakuntamallista. Siellä uudeksi periaatteeksi on kirjattu ”potilas ensin, läheisyys ja laatu”. Meillä yksityistäminen, byrokratia ja poliittiset lehmänkaupat.
Maakuntia suurempi ongelma on kuitenkin terveyspalveluiden laajamittainen yksityistäminen. Maakuntamallia voidaan parantaa jatkossa mutta kerran yksityistettyä ei takaisin saada. Olisi todella surullista, jos terveyspalvelumme päätyisivät monikansallisten sijoitusyhtiöiden omistukseen ja verorahamme veroparatiiseihin. Esperi Caren tapaus on tästä surullinen esimerkki.
Julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme on tutkitusti laadukas ja kustannustehokas. Parannettavaakin on ja meillä on yksi ongelma ylitse muiden ja se on ensimmäinen lääkärille pääsy sairastuessa. Jonot ovat olleet monin paikoin kohtuuttoman pitkät. Nopea pääsy lääkärille tehostaa hoitoa sekä säästää aikaa ja rahaa. Tämä voitaisiin korjata ilman valtavaa sote-mullistusta yksinkertaisesti lisäämällä lääkäreiden määrää. Sairaanhoidon hallinnon emeritusprofessori Martti Kekomäenmukaan tähän riittäisi n. tuhat lääkäriä lisää ja se maksaisi n 100 miljoonaa euroa vuodessa. Se on pikkusumma verrattuna nykyisen sote-uudistuksen kustannuksiin, joiden pelkkä valmistelu ja byrokratia on jo tähän mennessä maksanut moninkertaisesti ilman konkreettisia tuloksia.
Se, että hallituspuolueet eivät saa edes kaikkia omia kansanedustajiaan uudistuksen taakse, kertoo paljon.
Seuraavan hallituksen tehtävä on nostaa kansalaiset ja palveluiden turvaaminen ja tasa-arvo keskiöön. Aloitetaan lisäämällä lääkäreiden määrää. Sen jälkeen edetään asteittain ja kokeilujen kautta. Yksityisiä toimijoita voi myös käyttää mutta niitä ei kannata päästää kuskin paikalle ja pahimmillaan monopoliasemaan.
Uudistus on ongelmallinen myös demokratian kannalta. Viime eduskuntavaaleissa kansalaisilla ei ollut mahdollisuutta kertoa kantaansa maakuntiin tai markkinamalliin. Suunnitelmat pidettiin visusti salassa. Hallituksessa on mukana 1%:n kannatuksen omaava puolue, jota kukaan ei ole äänestänyt. Kyselyiden mukaan suurin osa suomalaisista vastustaa sote-uudistusta. Kyseessä on tämän hallituksen suurin hanke, joka on yksinkertaisesti epäonnistunut täysin. Me tarvitsemme paremman soten ja sen tekeminen on seuraavan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä.
#sote #sivistyksensuurvalta #meollaan1