Suomalaisessa koulussa on yksi oppiaine, jossa lapset ja nuoret jaetaan erillisiin ryhmiin vanhempien maailmankatsomuksen mukaan. Vuonna 1923 eduskunta sääti lain, että kirkkoon kuuluville uskonto on pakollinen oppiaine ja sama laki on voimassa edelleen. Tällainen on nykyään kansainvälisesti aika harvinaista. Esim. muissa pohjoismaissa on käytössä neutraali kaikille sopiva katsomusaine ja varsinainen oman uskonnon opetus on kirkkokuntien vastuulla. Ranskassa taas uskontoa ei opeteta lainkaan.
Yhtä hyvin voisimme jakaa lapset yhteiskuntaopin ja historian tunneilla ryhmiin vanhempien puoluetaustan mukaan. Toiset keskittyisivät Milton Friedmaniin ja toiset Karl Marxiin?
Koulun tehtävä on lisätä ymmärrystä myös toisia uskontoja ja kulttuureja kohtaan. Nykyinen systeemi ei sitä parhaalla mahdollisella tavalla tee ja on kaiken lisäksi kallis, kun jokainen pienikin uskollinen ryhmä tarvitsee omat opettajansa. Erilaisia katsomusaineita on tällä hetkellä 13 eikä vähemmistöuskontojen opettajilla ole usein pätevyyttä tehtäväänsä. Esim. muslimioppilaita on Suomessa melkein 10 000 ja päteviä opettajia alle 30. Viranomaiset eivät voi juuri tietää, minkälaista opetusta tunneilla annetaan.
On täysin järjetöntä jakaa lapsia ryhmiin uskontojen mukaan ja korostaa erilaisuutta todella konkreettisella tavalla. Juuri käsitys oman uskonnon erityislaatuisuudesta on usein konfliktien takana. Uusi neutraali katsomusaine olisi hyvä työkalu puhkomaan kuplia, edistämään ymmärrystä ja dialogia uskontojen ja maailmankatsomusten välillä.
Ps. Tällä hetkellä nuoret aikuiset eroavat kirkosta eniten ja esim. Helsingissä on jo kouluja, joissa kirkkoon kuuluu alle puolet oppilaista. Paine kaikille yhteiseen katsomusaineeseen tulee siis kasvamaan tulevaisuudessa.
