Tulin juuri poikani bändikoulun konsertista Tuomelan koululta, joka on perinteinen suomalainen hyvin rakennettu koulu ja oman yhteisönsä keskus. Toimi hyvin myös ensimmäisenä keikkapaikkana ja ”Puuttuva palanen” meni hienosti! Bändikerhon harjoitukset ovat olleet pojan omalla koululla heti koulupäivän jälkeen. Se taas on tarkoittanut meidän perheelle yhtä vapaata koti-iltaa lisää. Valitettavasti tälläinen on edelleen liian harvinaista. Vanhemmat sukkuloivat työpäivän jälkeen ruuhkissa kuljettamassa lapsia treeneihin ja erilaisille tunneille. Kalapuikot uuniin klo 16.30, lapsi tekee läksyt ja tunnin päästä pitäisi olla jo jossain muualla, jossa lapsi harrastaa ja vanhemmat tappavat aikaa. Kotiin iltapalalle ja huomenna mahdollisesti sama rumba uudestaan vaikka toisen lapsen kanssa. Kehätiet ja kalenterit täyttyvät asiasta, jonka pitäisi olla mukavaa ja rentouttavaa. Voisiko tämän tehdä fiksummin? Vastaus on kyllä ja se ei olisi edes kovin vaikeaa.
Voisimme siirtää harrastamisen kouluille tai niiden lähistölle alkamaan heti koulupäivän jälkeen. Osa harrastuksista voisi olla jopa osana koulupäivää. Se sopisi hyvin myös uuden opetussuunnitelman tavoitteisiin. Omalla työpaikallani Vaskivuoren lukiossa oppilailla onkin ollut jo pitkään mahdollisuus käydä soitto- ja laulutunneilla koulupäivän aikana omassa koulussaan.
Tällainen vaatii toki toimivaa yhteistyötä koulujen, iltapäiväkerhojen ja harrastustoimintaa järjestävien tahojen kesken. Britanniassa tällainen malli onkin laajalti käytössä. Siellä jopa kuskataan esim. jalkapallojoukkueessa pelaavia lapsia busseilla treeneihin suoraan koulusta, jonne heidät myös palautetaan treenien jälkeen. Jos miettii vaikka liikkumista Lontoossa, uskoisin, että vanhemmat ja muutkin ruuhkissä liikkuvat arvostavat systeemiä kovasti. On muutenkin luontevaa, että toiminta tapahtuu omassa yhteisössä tuttujen kavereiden kanssa. On myös todettu, että harrastukset ehkäisevät tehokkaasti syrjäytymistä. Senkin takia on tärkeää, että ne ovat helposti saavutettavissa myös niille perheille, joilla ei ole resursseja tai voimia lasten jatkuvaan kuskaamiseen. Lisäksi meidän tulee pitää huolta siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua ja harrastaa riippumatta vanhempien lompakon paksuudesta.
Malli edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua virkamiehiltä ja päättäjiltä. Kouluverkko ja koulut pitää rakentaa niin, että kouluilta tai niiden lähistöltä löytyy harrastamiseen tarvittavat tilat, kuten kunnolliset liikuntasalit, auditoriot, pelikentät, hallit jne. Samalla kouluista tulee omien yhteisöjensä keskuksia, paikkoja, jossa tavataan, tehdään, nähdään ja tullaan nähdyiksi. Valitettavasti tällä hetkellä monin paikoin tehdään edelleen kouluja, joissa ei ole kunnollisia harrastustoimintaan sopiva tiloja esim. joukkulajien suhteen. Kyse on usein lyhytnäköisestä säästämisestä, joka sitten kostautuu pitkällä aikavälillä. Sama kaava kuin koulutusleikkauksissa. Säästetään euro tänään ja maksetaan myöhemmin moninkertaisesti ja tehdään samalla kaikkien elämästä vähän vaikeampaa. Se on ollut tämän hallituksen strategia.
Tämä on asia joka pitää ottaa huomioon kaavoituksessa ja kaupunkisuunnittelussa. Liikkuva koulu on ollut hyvä hanke ja siinä ollut tämän suuntaisia tavoitteita. Hankkeet ovat valitettavan usein lyhytaikaisia ja alttiita poliittisille muutoksille. Meidän pitää muuttaa pysyviä rakenteita, jos haluamme saada tuloksia. Se kyllä kannattaa, koska palkinnot ovat ruhtinaallisia. Lisää aikaa, yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuksia, vähemmän liikennettä, stressiä ja ulkopuolisuutta. Ihmiset ja luonto kiittävät!
