Last updated on 14.1.2019
Olen monesti miettinyt, miten maahanmuutosta voisi kirjoittaa ilman, että homma menee huuteluksi ja moralisoinniksi. On jotenkin älytöntä, että meillä on kaikkia koskettava aihe, josta julkisesti ja asiallisestikin kirjoittaminen on aina jossain piireissä sosiaalinen itsemurha. Trollitkin heräävät unestaan jo pelkästä sanan ”maahanmuutto” kuiskaamisesta. Puoli pitää tietenkin valita tai joku valitsee sen puolestasi. Rajat auki tai kiinni? Siinäkö on vaihtoehdot? Kuitenkin suurin osa suomalaisista minä mukaanlukien sijoittuu ihan tutkitusti noiden ääripäiden välille. Helpointa olisi työntää pää pusikkoon ja olla hiljaa. Nyt ei kuitenkaan ole sen aika. Aloitan Oulun tapahtumista ja pohdin maahanmuuttokysymystä yleisesti.
Minusta on selvää, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet turvapaikanhakijat pitää pystyä karkoittamaan. Meidän pitää lähettää selkeä viesti, että tällaista ei suvaita. Muutenkin seksuaalirikoksistasaatavat lievät rangaistukset ovat olleet jo pitkään vastoin monien oikeustajua ja niitä pitää koventaa. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset on tulkittava aina törkeiksi teoiksi ja raiskauksen määritelmä on muutettava suostumusperusteiseksi. Fyysinen koskemattomuus on kirjattu perustuslakiimme ja sen täytyy näkyä vahvemmin koko lainsäädännössä.
Yhteiskuntamme turvallisuuden kannalta on tärkeää, että jokainen voi elää täällä ilman pelkoa syrjinnästä. Meillä ei ole myöskään varaa siihen, että osa ihmisistä katsoo ilman tulevaisuuden näkymiä vierestä, kun muut elävät mahdollisuuksien ja hyvinvoinnin keskellä. Syrjäytyminen ja ulkopuolisuus luo katkeruutta ja rikollisuutta. Tämä koskee kaikkia ihmisiä kansallisuudesta riippumatta. Onkin väärin ja typerää leimata kaikki turvapaikanhakijat joidenkin tekemien rikosten vuoksi. Jokainen on vastuussa omista teoistaan, ei muiden.
Suuri osa suomalaista haluaa kuitenkin auttaa heikoimmassa asemassa olevia sotaa ja vainoa pakenevia ihmisiä. Jotta voimme kohdentaa avun sitä eniten tarvitseville on tärkeää, että turvapaikkapäätökset tehdään mahdollisimman lähellä lähtömaata. Meidän tulee pyrkiä siihen, että maahanmuutto tapahtuu hallitusti kiintiöpakolaisuuden kautta. Tarvitsemme siis myös toimivat rajat. En usko, että Eurooppa kestää enää poliittisesti hallitsemattomia kansanvaelluksia. Maahanmuutto oli Brexitinkin taustalla.
Työperäistä maahanmuuttoa taas pitää helpottaa. Me tarvitsemme kansainvälisyyttä ja ihmisiä tekemään töitä. Jos ihminen työllistyy täällä ja maksaa veronsa Suomeen, niin tervetuloa! Menestys ja uudet ideat syntyvät siellä, missä ihmiset kohtaavat hyvässä hengessä. Sulkeutunut yhteiskunta tarkoittaa köyhyyttä ja kurjuutta kaikille.
Työ ja opiskelu ovat parasta kotoutusta ja jokaiselle tulijalle täytyy löytää paikka yhteiskunnasta heti alusta asti. Vuosien odotus epävarmuudessa tai elämä paperittomana ei ole kenenkään etu. Meidän ei kannata opettaa tulijoita ensimmäiseksi täyttämään tukihakemuksia vaan tekemään töitä ja opiskelemaan. On tärkeää, että tänne tulevat tuntevat Suomen kodikseen ja haluavat olla rakentamassa yhteiskuntaamme! Tässä olemme epäonnistuneet surkeasti ja maahanmuuttajien työllisyys on erittäin alhaisella tasolla verrattuna vaikka Ruotsiin ja Saksaan. Ihmiset haluavat yleensä tehdä elämässään jotain merkityksellistä, jos he vaan saavat mahdollisuuden. Me olemme tehneet sen aika vaikeaksi.
2015 pakolaiskriisi oli uusi tilanne Euroopalle ja Suomelle. Paine Euroopan rajoilla on nyt pienempi kuin vuosiin ja nyt on oikea aika arvioida pakolais- ja kotoutuspolitiikkaamme kokemusten perusteella ja miettiä miten toimimme jatkossa. Se onnistuu vain tosiasioihin pohjautuvan ja rakentavan keskustelun kautta.
