Vähän aikaa sitten julkistettiin korkeakoulujen opiskelijavalintaan tarkoitettu ylioppilastutkintojen pistetaulukko, jonka mukaan tulevaisuudessa pitkästä matematiikasta saisi eniten pisteitä jatko-opintoihin pyrittäessä vaikka pyrkisi lukemaan esim historiaa. Piste-erot ovat suuria. Esim. filosofian laudaturista saisi 22p ja pitkästä matemaatiikasta 41. Aikamoista!
Itse jätin lukiossa juuri matematiikan vähemmälle, että pystyin keskittymään niihin asioihin, joihin oikeasti halusin panostaa. Monet valitsivat juuri päinvastoin ja hyvä niin…Onneksi siihen aikaan ei ollut tuollaista painotusta, koska tiesin, etten tule tarvitsemaan muuta kuin perus- ja tilastomatikkaa. Aika on rajallinen resurssi ja se kannattaa käyttää viisaasti.
Ehdotus kertoo aika pinnallisesta käsityksestä maailmasta. Jos istuu kannonnokkaan ja katsoo maailman tapahtumia, on vaikea pitää historiaa tai vaikka psykologiaa jotenkin matematiikkaa vähäpätöisempinä. Diplomatia, ihmisten väliset suhteet, kieli, kommunikointi, ymmärrys ihmismielestä ja kulttuureista. Ovatko ne vähänpätöisempiä asioita kuin yhtälöt?
Jos tehdään tekninen sovellus tai alusta, se tarvitsee sisältöä, joka usein on johdettu kulttuurista. Suomen ongelma ei ole talouden näkökulmasta ollut pitkällä aikavälillä insinöörien puute vaan markkinointiin, kommunikointiin ja brändäykseen liittyvät asiat(vrt Ruotsi/Ikea, H&M…)
Jokainen, joka on työskennellyt pedagogina, tietää, että innostunut ja kiinnostunut mieli oppii monikertaisesti enemmän kuin pakotettu. Jos matematiikka ei kiinnosta nuoria, niin sen opetusta pitää tehdä kiinnostavammaksi. Virossa on saatu hyviä tuloksia opetuksen pelillistämisestä. Digitaalisuus, virtuaalisuus ja 3D-sovellukset voisivat viedä matematiikan opetuksen uudelle tasolle.
Ehdotettu pistetaulukko jakaa nuoria voittajiin ja häviäjiin. Olisi täysin mahdollista toteuttaa uudistus niin, että se kannustaisi ja mahdollistaisi sekä laajan yleissivistykseen että erikoisosaamisen. Vähän sivistystä, vaivaa ja mielikuvitusta se toki vaatii…