Kategoria: <span>Blogi</span>

Maksuttomasta toisesta asteesta tehtiin juuri kansalaisaloite, joka keräsi 53 000 nimeä. Eduskunnan sivistysvaliokunta kuitenkin torppasi hankkeen muotovirheen takia. Kyseessä oli monelle nuorelle ensimmäinen konkreettinen vaikuttamisyritys maamme asioihin. Vastaus oli tyly, kuin märkä rätti naamalle. Asia on tärkeä koulutuksen tasa-arvon kannalta. Esim. lukiolaiselle oppimateriaalit maksavat tällä hetkellä n 2500€. Se on monelle liian paljon. Uskon kuitenkin, että maksuttomuus toteutuu jo lähitulevaisuudessa, kunhan saamme koulutusmyönteisemmän hallituksen. Nyt onkin hyvä hetki miettiä, miten maksuttomuus kannattaisi tehdä. Tässä minun ehdotukseni:

Opetus- ja kulttuuriministeriön arvion mukaan toisen asteen maksuttomuuden vuosittaiset kustannukset olisivat 109–153 miljoonaa euroa. Se on niin paljon rahaa, että meidän kannattaa miettiä tarkkaan, miten sen parhaiten käytämme. Tässä ehdotukseni:

Voisimme tehdä kaikille avoimen digitaalisen tietopankin ja oppimisympäristön,joka sisältäisi myös toisen asteen oppimateriaalit laadukkaassa muodossa. Oppimiskokonaisuudet voitaisiin jakaa yksittäisiin opetussuunnitelmia seuraaviin moduuleihin. Opettajan oppaat, erityisopetuksen materiaalit(esim. lukivaikeuksien kuntouttaminen, testit) olisivat kaikkien saatavilla. Tämä mahdollistaisi myös pidemmälle menevän oppimisen omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden mukaan. Erityistä tukea tarvitseville oppilaille ja heidän lähipiirinsä aikuisille laadukkaan opetusmateriaalin helppo saatavuus mahdollistaisi tukitoimia, johon pelkällä koululla ei välttämättä ole resursseja. Opettajat voisivat myös lisätä palveluun omia materiaalejaan ja hyväksi kokemiaan käytäntöjä. Tämä tarjoaisi ammattilaisille hyvän alustan tehdä yhteisöllistä avoimen lähdekoodin kaltaista kehittämistyötä, joka hyödyttäisi koko yhteiskuntaa.

Oppimisympäristö voisi sisältää videomuotoisia virtuaalitunteja, joiden pitäjät ovat oman alansa parhaita asiantuntijoita ja innostavia opettajia. Rovion tai Supercell:in koodari kertoo, mihin matematiikkaa tarvitaan, suurlähettiläs puhuu historian ja yhteiskuntaopin tärkeydestä, Esko Valtaoja tähtitieteestä ja Sixten Korkman taloudesta jne. Tämä tukisi myös uuden opetussuunnitelman ilmiölähtöisyyttä.

Perinteinen oppikirja on edelleen hyvä työkalu perusopetuksen puolella mutta se ei pysty vastaamaan digitalisaation haasteisiin toisella asteella. Esim. ylioppilaskoe on jo tänä keväänä kokonaan digitaalinen ja samaan suuntaan on menossa koko akateeminen maailma sekä työelämä. Pitää kuitenkin muistaa, että kirjoittamisen ja kynän käyttämisen edut oppimisessa ovat tutkimusten mukaan kiistattomat. Otetaan siis parhaat puolet molemmista eli laitetaan tieto pilveen ja käytetään kynää ja paperia yhtenä oppimisen työkaluista.

Tämän päivän ja tulevaisuuden muuttavassa maailmassa myös täydennyskoulutuksen tarve tulee kasvamaan. Tällainen palvelu antaisi meille mahdollisuuden päivittää omaa osaamistamme joustavasti tarpeen mukaan.

Suomalaisen koulutuksen maine on edelleen kova ja sille on maailmalla kysyntää. Tässä meillä olisi valmis vientituote, suomalainen koulutusformaatti.

Palvelu voitaisiin toteuttaa yhdessä Ylen ja kirjastojen kanssa. Ylen tehtäviin kuuluu suomalaisten sivistäminen ja se on sitä tehnytkin vuosikymmeniä. Kukapa meistä ei olisi joskus katsonut koulu-tv:tä. Tälläkin hetkellä Ylen verkkopalveluissa on paljon laadukasta oppimateriaalia mm. sähköisiin ylioppilaskokeisiin liittyen. Yksityinen opetus.tv on tehnyt myös arvokasta pioneerityötä tällä alalla. Meillä on siis pohja ja tekninen osaaminen jo olemassa. Tarvitsemme vain vision ja suunnan.

Mikään näistä uudistuksista ei vähennä kouluissa toimivien opettajien tarvetta. Lapset tarvitsevat elämäänsä ihan oikeita lihaa ja verta olevia kasvattajia, jotka osaavat ohjata heitä yhä monimutkaisemmassa maailmassa.

Tämä on yksi jokaista suomalaista hyödyttävä askel matkalla sivistyksen suurvallaksi!

Ps. Olen esitellut aikaisemminkin oman visioni liittyen maksuttomaan toiseen asteeseen. Olen sen jälkeen keskustellut aiheesta eri alojen asiantuntijoiden kanssa ja saanut hyviä näkökulmia. Merkittävä oivallus myös oli, että tarpeeksi suuret hartiat(Yle) idean toteuttamiseksi ovat jo olemassa.

Tulin juuri poikani bändikoulun konsertista Tuomelan koululta, joka on perinteinen suomalainen hyvin rakennettu koulu ja oman yhteisönsä keskus. Toimi hyvin myös ensimmäisenä keikkapaikkana ja ”Puuttuva palanen” meni hienosti! Bändikerhon harjoitukset ovat olleet pojan omalla koululla heti koulupäivän jälkeen. Se taas on tarkoittanut meidän perheelle yhtä vapaata koti-iltaa lisää. Valitettavasti tälläinen on edelleen liian harvinaista. Vanhemmat sukkuloivat työpäivän jälkeen ruuhkissa kuljettamassa lapsia treeneihin ja erilaisille tunneille. Kalapuikot uuniin klo 16.30, lapsi tekee läksyt ja tunnin päästä pitäisi olla jo jossain muualla, jossa lapsi harrastaa ja vanhemmat tappavat aikaa. Kotiin iltapalalle ja huomenna mahdollisesti sama rumba uudestaan vaikka toisen lapsen kanssa. Kehätiet ja kalenterit täyttyvät asiasta, jonka pitäisi olla mukavaa ja rentouttavaa. Voisiko tämän tehdä fiksummin? Vastaus on kyllä ja se ei olisi edes kovin vaikeaa.

Voisimme siirtää harrastamisen kouluille tai niiden lähistölle alkamaan heti koulupäivän jälkeen. Osa harrastuksista voisi olla jopa osana koulupäivää. Se sopisi hyvin myös uuden opetussuunnitelman tavoitteisiin. Omalla työpaikallani Vaskivuoren lukiossa oppilailla onkin ollut jo pitkään mahdollisuus käydä soitto- ja laulutunneilla koulupäivän aikana omassa koulussaan.

Tällainen vaatii toki toimivaa yhteistyötä koulujen, iltapäiväkerhojen ja harrastustoimintaa järjestävien tahojen kesken. Britanniassa tällainen malli onkin laajalti käytössä. Siellä jopa kuskataan esim. jalkapallojoukkueessa pelaavia lapsia busseilla treeneihin suoraan koulusta, jonne heidät myös palautetaan treenien jälkeen. Jos miettii vaikka liikkumista Lontoossa, uskoisin, että vanhemmat ja muutkin ruuhkissä liikkuvat arvostavat systeemiä kovasti. On muutenkin luontevaa, että toiminta tapahtuu omassa yhteisössä tuttujen kavereiden kanssa. On myös todettu, että harrastukset ehkäisevät tehokkaasti syrjäytymistä. Senkin takia on tärkeää, että ne ovat helposti saavutettavissa myös niille perheille, joilla ei ole resursseja tai voimia lasten jatkuvaan kuskaamiseen. Lisäksi meidän tulee pitää huolta siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua ja harrastaa riippumatta vanhempien lompakon paksuudesta.

Malli edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua virkamiehiltä ja päättäjiltä. Kouluverkko ja koulut pitää rakentaa niin, että kouluilta tai niiden lähistöltä löytyy harrastamiseen tarvittavat tilat, kuten kunnolliset liikuntasalit, auditoriot, pelikentät, hallit jne. Samalla kouluista tulee omien yhteisöjensä keskuksia, paikkoja, jossa tavataan, tehdään, nähdään ja tullaan nähdyiksi. Valitettavasti tällä hetkellä monin paikoin tehdään edelleen kouluja, joissa ei ole kunnollisia harrastustoimintaan sopiva tiloja esim. joukkulajien suhteen. Kyse on usein lyhytnäköisestä säästämisestä, joka sitten kostautuu pitkällä aikavälillä. Sama kaava kuin koulutusleikkauksissa. Säästetään euro tänään ja maksetaan myöhemmin moninkertaisesti ja tehdään samalla kaikkien elämästä vähän vaikeampaa. Se on ollut tämän hallituksen strategia.

Tämä on asia joka pitää ottaa huomioon kaavoituksessa ja kaupunkisuunnittelussa. Liikkuva koulu on ollut hyvä hanke ja siinä ollut tämän suuntaisia tavoitteita. Hankkeet ovat valitettavan usein lyhytaikaisia ja alttiita poliittisille muutoksille. Meidän pitää muuttaa pysyviä rakenteita, jos haluamme saada tuloksia. Se kyllä kannattaa, koska palkinnot ovat ruhtinaallisia. Lisää aikaa, yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuksia, vähemmän liikennettä, stressiä ja ulkopuolisuutta. Ihmiset ja luonto kiittävät!

Olen monesti miettinyt, miten maahanmuutosta voisi kirjoittaa ilman, että homma menee huuteluksi ja moralisoinniksi. On jotenkin älytöntä, että meillä on kaikkia koskettava aihe, josta julkisesti ja asiallisestikin kirjoittaminen on aina jossain piireissä sosiaalinen itsemurha. Trollitkin heräävät unestaan jo pelkästä sanan ”maahanmuutto” kuiskaamisesta. Puoli pitää tietenkin valita tai joku valitsee sen puolestasi. Rajat auki tai kiinni? Siinäkö on vaihtoehdot? Kuitenkin suurin osa suomalaisista minä mukaanlukien sijoittuu ihan tutkitusti noiden ääripäiden välille. Helpointa olisi työntää  pää pusikkoon ja olla hiljaa. Nyt ei kuitenkaan ole sen aika. Aloitan Oulun tapahtumista ja pohdin maahanmuuttokysymystä yleisesti.

Minusta on selvää, että vakaviin rikoksiin syyllistyneet turvapaikanhakijat pitää pystyä karkoittamaan. Meidän pitää lähettää selkeä viesti, että tällaista ei suvaita. Muutenkin seksuaalirikoksistasaatavat lievät rangaistukset ovat olleet jo pitkään vastoin monien oikeustajua ja niitä pitää koventaa. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset on tulkittava aina törkeiksi teoiksi ja raiskauksen määritelmä on muutettava suostumusperusteiseksi. Fyysinen koskemattomuus on kirjattu perustuslakiimme ja sen täytyy näkyä vahvemmin koko lainsäädännössä.

Yhteiskuntamme turvallisuuden kannalta on tärkeää, että jokainen voi elää täällä ilman pelkoa syrjinnästä. Meillä ei ole myöskään varaa siihen, että osa ihmisistä katsoo ilman tulevaisuuden näkymiä vierestä, kun muut elävät mahdollisuuksien ja hyvinvoinnin keskellä. Syrjäytyminen ja ulkopuolisuus luo katkeruutta ja rikollisuutta. Tämä koskee kaikkia ihmisiä kansallisuudesta riippumatta. Onkin väärin ja typerää leimata kaikki turvapaikanhakijat joidenkin tekemien rikosten vuoksi. Jokainen on vastuussa omista teoistaan, ei muiden.

Suuri osa suomalaista haluaa kuitenkin auttaa heikoimmassa asemassa olevia sotaa ja vainoa pakenevia ihmisiä. Jotta voimme kohdentaa avun sitä eniten tarvitseville on tärkeää, että turvapaikkapäätökset tehdään mahdollisimman lähellä lähtömaata. Meidän tulee pyrkiä siihen, että maahanmuutto tapahtuu hallitusti kiintiöpakolaisuuden kautta. Tarvitsemme siis myös toimivat rajat. En usko, että Eurooppa kestää enää poliittisesti hallitsemattomia kansanvaelluksia. Maahanmuutto oli Brexitinkin taustalla.

Työperäistä maahanmuuttoa taas pitää helpottaa. Me tarvitsemme kansainvälisyyttä ja ihmisiä tekemään töitä. Jos ihminen työllistyy täällä ja maksaa veronsa Suomeen, niin tervetuloa! Menestys ja uudet ideat syntyvät siellä, missä ihmiset kohtaavat hyvässä hengessä. Sulkeutunut yhteiskunta tarkoittaa köyhyyttä ja kurjuutta kaikille.

Työ ja opiskelu ovat parasta kotoutusta ja jokaiselle tulijalle täytyy löytää paikka yhteiskunnasta heti alusta asti. Vuosien odotus epävarmuudessa tai elämä paperittomana ei ole kenenkään etu. Meidän ei kannata opettaa tulijoita ensimmäiseksi täyttämään tukihakemuksia vaan tekemään töitä ja opiskelemaan. On tärkeää, että tänne tulevat tuntevat Suomen kodikseen ja haluavat olla rakentamassa yhteiskuntaamme! Tässä olemme epäonnistuneet surkeasti ja maahanmuuttajien työllisyys on erittäin alhaisella tasolla verrattuna vaikka Ruotsiin ja Saksaan. Ihmiset haluavat yleensä tehdä elämässään jotain merkityksellistä, jos he vaan saavat mahdollisuuden. Me olemme tehneet sen aika vaikeaksi.

2015 pakolaiskriisi oli uusi tilanne Euroopalle ja Suomelle. Paine Euroopan rajoilla on nyt pienempi kuin vuosiin ja nyt on oikea aika arvioida pakolais- ja kotoutuspolitiikkaamme kokemusten perusteella ja miettiä miten toimimme jatkossa. Se onnistuu vain tosiasioihin pohjautuvan ja rakentavan keskustelun kautta.

Aloitteemme sai 40 allekirjoitusta, mikä on todella paljon eli asia etenee valmisteluun. Moni valtuutettu on edistänyt asiaa vuosien varrella. Kiitos heille pohjatyöstä ja kaikille allekirjoittajille. Itse olin tällä kertaa puuhamiehen roolissa ja sain mukaan loistavan ryhmän eri puolueista. Tässä koko aloite:

Valtuustoaloite Johansin tilan(Velmutalon) myymisestä tai pitkäaikaisesta vuokraamisesta Vantaan elävän musiikin yhdistykselle

Vantaa elävän musiikin yhdistys Velmu on toiminut jo 40 vuotta kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa Tikkurilan Koivuhaassa sijaitsevassa talossa. Rakennus on peruskorjauksen tarpeessa ja Velmu haluaisi lunastaa sen itselleen tehdäkseen siitä kulttuuri- ja asukastilan kuntalaisten käyttöön. Päivisin tilaa voisivat käyttää seniorit, kuntoutujat, päiväkodit ja muut ryhmät. Iltaisin tila olisi Velmun bändien käytössä. Talossa toimii tälläkin hetkellä yli 10 bändiä.

Velmu on ilmoittanut olevansa halukas remontoimaan talon ja hakemaan siihen rahoitusta valtiolta. Peruskorjauksen hinta-arvio on n. 500 000€. Osa töistä tehtäisiin talkootyönä. Kaupunki siis myisi tai vuokraisi pitkällä vähintään 20-vuoden sopimuksella Velmulle rakennuksen, jota se on itse ollut haluton korjaamaan ja Velmu hakisi projektille rahoituksen ja hoitaisi rakennuksen korjauksen. Maapohja säilyisi kaupungilla ja siitä perittäisiin kohtuullista vuokraa. Kaupan ehtona tulee olla korjauksen onnistuminen kohtuullisessa ajassa. Kaupunki siis asettaa korjausvelvoitteet, joiden tulee täyttyä.

Vantaa saisi rapistuvasta talosta uuden kulttuurikeskuksen ja tukisi samalla kuntalaisten osallisuutta kaupunkimme kehittämisessä.

Me allekirjoittaneet esitämme, että kaupunki myy tai vuokraa Johansin tilan Velmulle remonttivelvoitteisella sopimuksella.

Vantaalla 17.12.2018

Pekka Rautio     Sirkka-Liisa Kähärä    Jenni Chen-Ye    Jarno Eskelinen    Minttu Sillanpää

Hesari uutisoi alkuviikosta vielä julkaisemattoman tutkimuksen perusteella, että ilmiöoppiminen ja digitalisaatio heikentää oppimistuloksia peruskoulussa. Uutisen jälkeen asiantuntijat ovat kilvan kommentoineet tutkimusta, jota eivät ole edes lukeneet. Lisäksi ilmiöoppiminen on otettu käyttöön vasta 2016. Taitaa olla hieman aikaista vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä aiheesta. Pisa-tulosten lievä laskukin on ajalta ennen uutta opetussuunnitelmaa.

Sekä digitalisaatio että laajat ainerajat ylittävät kokonaisuudet(ilmiöt) edustavat juuri sitä,mitä koululta on jo pitkään toivottu eli elämistä tässä ajassa. Tuntuisi omituiselta, että digitaalisessa maailmassa toimimista ei opetettaisi kouluissa vaikka koko yhteiskunta on menossa siihen suuntaan. Heitämmekö lapsemme digimereen ja katsomme, ketkä oppivat itse uimaan vai opetammeko heitä käyttämään uutta tekniikkaa ja sen antamia mahdollisuuksia muuhunkin kuin itsensä viihdyttämiseen? Ilmiöt taas ovat juuri sitä monien eri taitojen ja tietojen yhdistämistä, jota työelämä ja aikamme vaatii. Itseohjautuvuus eli kyky toimia itsenäisesti on myös taito, jota pitää opettaa ja opetella pienin askelin koulupolun alusta asti. Itse olen ajatellut, että opettaja on tehnyt työnsä hyvin, kun häntä ei enää tarvita. Siitä itseohjautuvuudessa on kysymys ja loistava tavoite, joka vaatii paljon työtä toteutuakseen.

Loppujen lopuksi koulu ei ole muuttunut kovinkaan paljon. Suurin osa koulutyöstä tehdään edelleen perinteisillä menetelmillä. Kynä ja paperi ei ole kadonnut minnekään ja hyvä niin. Käsillä tekeminen on edelleen tutkitusti yksi tehokkaimpia tapoja oppia. Itse olen sitä mieltä, että niiden käyttöä tulee lisätä entisestään mutta itse tieto kannattaa siirtää digipilveen. Se mahdollistaisi maksuttoman oppimateriaalin myös toiselle asteelle. Tässä blogissa oma ehdotukseni sen toteuttamiseen…. http://www.pekkarautio.fi/oletuskategoria/maksuton-toisen-asteen-koulutus-ja-miten-se-tehdaan/

Suomi menestyy edelleen hyvin Pisa-testeissä ja koulumme on yksi maailman parhaista. Muutamat Aasian maat ovat menneet testimenestyksessä Suomen ohi mutta aika kovalla hinnalla. Lasten koulupäivät ovat puolta pidempiä kuin Suomessa ja illat vietetään valmennuskursseilla. Hintana on menetetty lapsuus ja krooninen stressi. Silti tulokset ovat vain hieman parempia kuin Suomessa. Uskon, että meidän järjestelmä on kasvattaa tasapainoisempia ja onnellisempia lapsia, joilla on maailmanlaajuisesti hyvät oppimistulokset. Se ei ole ihan pieni asia.

Voisiko olla, että lisääntynyt ruutuaika(myös vanhempien) ja vähentynyt leikkiminen, liikkuminen ja lukeminen selittää enemmän lukemisen ja matemaattisten taitojen heikentymistä kuin muutokset koulussa. Tässä on syytä koko yhteiskunnan katsoa peiliin. Jos aikuiset hoitavat digitaalisesti työasioita ja somettavat kaiken perheen yhteisen ajan, mitä voimme odottaa lapsiltamme?

Asia, mistä meidän kannattaa olla huolissaan on sukupuolten välisten erojen lisääntyminen Suomalaiset tytöt pärjäävät koulussa hyvin mutta poi­kien op­pi­mis­tu­lok­set heikkenevät. Meidän pitää kehittää koulua niin, että se tukee paremmin myös poikien kehittymistä ja oppimista.

On vielä liian aikaista antaa lopullista tuomiota uudesta opetussuunnitelmasta mutta on jotain, mitä me voimme tehdä koulun ja lastemme eteen. Annetaan opettajille työrauha ja kouluille kunnolliset resurssit eikä kuormiteta heitä enää enempää koulun perustehtävän ulkopuolisella työllä. Opetussuunnitelman tavoitteet ovat hyvät mutta uusien työtapojen opettelu vaatii aikaa ja kokeiluja. Koska erilaista tukea tarvitsevat oppilaat ovat nykyään samoilla luokilla muiden kanssa inkluusioperiaatteen mukaan, koulut tarvitset reippaasti lisää aikuisia, varsinkin erityisopettajia, joiden lisääminen on tehokkain ja varmin tapa parantaa kouluamme. Se maksaa mutta siitä on hyötyä kaikille oppilaille, myös hyvin pärjääville parantuneen työrauhan kautta. Itse ehdotin tätä Vantaalla mutta se ei vielä mennyt läpi ainakaan ensi vuoden budjettiin. Inkluusioon ja erityisopetukseen liittyvät haasteet pitää tunnistaa ja tunnustaa, että saamme päättäjätkin ymmärtämään tilanteen.

Nykyisin opettajien päivät, illat ja viikonloputkin täyttyvät nykyään kaikenlaisesta raportoinnista, koulun kehitttämistehtävistä ja erilaisista arvioinneista. Pitäisi olla aikaa myös opettaa ja olla läsnä lapsille. Voisimmeko sopia, että jos tulee jotain uutta, niin joku vanha saa lähteä? Lisäksi opettajien tulee saada jatkossakin valita itse heille ja aiheeseen parhaiten sopivat opetusmenetelmät. Prosenttivaatimukset tietotekniikan käytöstä ovat suorastaa typeriä. Opetusmenetelmä on väline, jolla edistetään oppimista, ei itsetarkoitus.

Kun opettajalta loppuu huumori ja voimat, niin on aivan sama mitä opetussuunnitelma sanoo? Opettajat ovat suomalaisen koulutuksen tärkein resurssi ja heidän jaksamisensa on koko yhteiskunnan etu. Koulu, opettajat ja lapsemme tarvitsevat puolustajia, joille koulu ja sivistys on muutakin kuin kuluerä budjetissa.

Hallituksen ja Ay-liikkeen riita muistuttaa erehdyttävästi lasten hiekkalaatikkokärhämää. Juha on suututtanut Jaskan ja kumppanit, joiden vihanhallinta ei ole vielä kovin kehittyneellä tasolla. He  protestoivat Juhan määräilevää käytöstä vastaan hakkaamalla kaikki muut lähistöllä olevat, joilla ei ole mitään tekemistä itse riidan kanssa. Juhalle ja sen kavereille kun ei oikein voi mitään. Leikkipaikka on suljettu tappelun vuoksi ja kellään ei ole kivaa. Riita lähti jostain pikkuasiasta mutta kukaan ei uskalla antaa periksi, koska kaverit saattavat haukkua nynnyiksi. Tässä on Suomi vuonna 2018! Eikö me oikeasti pystytä parempaan? Nyt tarvitaan aikuisia paikalle. Missä on Juhan, Jaskan ja Rikun vanhemmat? Aikuisten maailmassa sodat alkaa yleensä näin. Isoja lapsia mutta aikuisten lelut. Sitä on toksinen lapsellisuus. Keksin juuri uuden terminJ

Irtisanomislakinäytelmä on värikästä draamaa mutta järkeä siinä ei juuri ole. Sipilä on osoittanut

pelisilmän puutetta jo aikaisemminkin mutta vaikutelma heikoilla johtajantaidoilla varustetusta mutta erittäin päättäväisestä miehestä vahvistuu. Miksi tehdä koko työllisyyden kannalta pienestä asiasta periaatekysymys ja maalata itsensä nurkkaan. Tuli kalliiksi, ja jo ennestään heikko luottamus hallituksen ja työntekijöiden välillä viileni kylmän sodan tasolle. Viisas johtaja ottaisi aikalisän tässä kohtaa ja aloittaisi neuvottelut.

En aina ihan ymmärrä AY-liikettäkään siinä, että kaikki yritykset ja yrittäjät nähdään vihollisina ja todella järeät toimet kohdistetaan myös sellaisiin tahoihin, joilla ei ole mitään tekemistä ko. asian kanssa. Isot pyssyt ja pienet maalit!

Ay-liikkeellä on Suomessa kunniakas historia ja sitä tarvitaan edelleen, mutta lakkotoimien mittakaava on usein kohtuuton ja iskee moneen yrittäjään, joilla ei ole mitään tekemistä esim. nykyhallituksen päätösten kanssa. Liike toimii niin kuin elefantti posliinikaupassa eikä sillä taida ollakaan hienovaraisempia keinoja. Se ajaa tietenkin vain jäseniensä etua eikä sen tehtäviin ole kuulunut miettiä sitä, mikä olisi hyväksi koko Suomelle.  Kun on noin suuri valta, kovat edut ja kasapäin rahaa, sen pitäisi tuoda mukanaan myös vastuuta ainakin sen verran etteivät sivulliset joudu turhaan kärsimään.

Minua hirvittää, että tuollainen molemminpuolinen pullistelu voi vielä joku kerta tulla meille todella kalliiksi. Me tarvitaan enemmän dialogia, luottamusta ja yhteisiä päämääriä osapuolten kesken. Onko kolme kantaa liikaa? Ehkä Ruotsista voisi ottaa mallia?

Ps. Juha aloitti ja hän voi tämän tältä erää myös lopettaa.

”With great power comes great responsibility” Sanoi Ben-eno hämikselle . Parkerin Peterille

Pieni tarina politiikasta – Mitä ihmettä ne siellä puuhaa?
Toimme tänään valtuustoon aloite Lainaamon perustamiseksi Vantaalle. Tuli 58/67 nimeä l. voidaan puhua menestyksestä! Kyseessä ämän kauden ennätys! Idea tuli kuntalaisten järjestöiltä.
Lainaamo on paikka, josta kuntalaiset voivat yhdestä paikasta lainata kaikkea sellaista kaupungin omaisuutta, jota he voivat käyttää tapahtumien järjestämisessä lavoja, telttoja, soppatykkejä jne. Idea tuli Elska Kolulta, joka on yksi niistä superihmistä, jotka järjestävät kaikkea kivaa(mm Tiksi Block Party) meille kaupunkilaisille ilman rahallista korvausta. Pidettiin kokous muutaman muun(Velmu, Myyrmäki-liike) toimijan kanssa ja hiottiin idea toteutuskuntoon. Sitten vähän lobbausta eri valtuustoryhmissä ja peliväline l. valtuustoaloite maaliin. Kyllä täällä voi ihan oikeasti vaikuttaa! Aloite on tällä hetkellä virkamiesvalmistelussa ja olen itse aktiivisesti mukana ideoimassa palvelua. Tässä vielä aloite kokonaisuudessaan:

Valtuustoaloite Lainaamon perustamiseksi Vantaalle

Vantaalla toimii useita yleishyödyllisiä yhdistyksiä, jotka elävöittävät kaupunkiamme järjestämällä säännöllisesti kaikille avoimia tapahtumia. Tiksi Block Party, Louhela Jam, Myyrmäki-liike, seniori- ja nuorisojärjestöt sekä monet muut toimijat tekevät arvokasta työtä ilman rahallista korvausta kaupunkimme viihtyvyyden hyväksi. Nämä tekijät tarvitsevat tapahtumiinsa erilaista kalustoa kuten lavoja, soppatykkejä, puomeja liikenteenohjaukseen, huomioliivejä, retkeily- ja festivaalitelttoja, äänentoistoa, katoksia jne. Kaupunki onkin lainannut kalustoaan tapahtumiin mutta varsinaista keskitettyä järjestelmää ei ole olemassa. Tavaroita on siellä täällä eri henkilöiden ja kaupungin tahojen hallussa. Kenelläkään ei ole kokonaiskäsitystä asiasta tai edes siitä, mitä kaupungin varastoista löytyy. Kuntalainen on tähän asti pystynyt lainaamaan tarvikkeita vain, jos on tuntenut oikeat henkilöt ja saanut jostain hiljaista tietoa asiasta.

Tilanteen korjaamiseksi me allekirjoittaneet ehdotamme, että kaupunki perustaa Lainaamon, joka hallinnoisi ja lainaisi välineitä. Esimerkkinä voisi olla Helsingin kaupungin Varaamo(https://varaamo.hel.fi/), josta kuntalaiset voivat yhdestä paikasta varata tiloja ja laitteita käyttöönsä. Vantaan palvelu olisi kuitenkin kattavampi ja paremmin soveltuva myös tapahtumien järjestäjille.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Vantaalle perustetaan Lainaamo helpottamaan asukkaiden toimintaa kaupunkimme elävöittämiseksi.

Vantaalla 27.8.2018

Karjatalous tuottaa tällä hetkellä n 15% prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä eikä äärimmilleen tehostettu lihakarjan kasvatus kestä muutenkaan edes tammikuun päivänvaloa napapiirillä. En silti usko, että maailma tai Suomi olisi vielä valmis kokonaan luopumaan lihasta lautasellaan mutta muutoksen tarve on ilmeinen. Eikä se olisi ihan helppoa meidänkään perheessä.
Suomessa voisimme lähteä liikkeelle vaikka maatalouden tukijärjestelmistä. Nythän tukia jaetaan sillä periaatteella, että ”tämä nyt vaan on näin ja näin on aina tehty”… Voisiko tukien jakamisen peruste olla, ovatko tuotteet ja niiden tuotanto hyväksi planeetalle ja ihmiskunnalle? Voisiko valtio tukea uusia ruokaan ja kestävään kehitykseen liittyviä innovaatioita mielummin kuin menneisyyden jäänteitä? Meillä on esim. vedet täynnä 100%:sen luomua särkeä, lahnaa ja sulkavaa. Potentiaali on valtava mutta toistaiseksi syömme mielummin norjalaista antibiooteilla kyllästettyä lohta, koska se on helppoa. Uudet tuotteet pitää vaan paketoida sellaiseen muotoon, että ne kelpaavat kuluttajalle. Samoin kaura- ja paputuotteissa on vielä paljon kehitettävää ja monta keksintöä tekemättä. Edelläkävijöille on auki valtavat globaalit markkinat.
Lihantuotanto taas voisi toimia ilman tukia markkinatalouden lakien mukaan. Silloin lihasta tulisi todennäköisesti luksusta, vähemmän ja parempaa? Itse olen sekasyöjä ja minulle tuollainen ainakin sopisi hyvin. Söisin varmaan edelleen joskus Chorizo-makkaraa mutta arkiruoka koostuisi jostain muusta. Minusta on täysin järjetöntä syytää verorahoja lihan ja maidon tuotantoon. Koulumaitotuki voitaisiin korvata monen muun EU-maan tavoin kouluhedelmätuella.
Ps. Maataloutta ja omavaraisuutta ei tarvitse eikä kannata ajaa Suomessa alas. Ihmiset ympäri palloa haluavat syödä ja elää niin, että heidän lapsillaankin on mahdollisuudet hyvään elämään. Se vaatii toki poliittista tahtoa…

Rahoittavatko yritykset yhteiskuntaa vai yhteiskunta yrityksiä?

Niin kauan kuin muistan on Suomessa käyty keskustelua ylisuureksi paisuneesta julkisesta sektorista. Äänekkäimpia ovat ne, joka kuvittelevat olevansa niitä maksajia. Heidän mukaansa julkinen puoli on kasvanut liian suureksi ja meillä ei ole siihen enää varaa. Osa tekee töitä otsa hiessä ja muut matkustavat siivellä?

Jos ajatellaan meidän yhteiskuntaa joukkueena, julkinen puoli edustaisi juniorivalmennusta ja kaikkea huoltoa välineistä terveyteen. Sitten on se joukkue, joka on kasvatettu näiden taustajoukkojen avulla. Joukkueessa on taas muutama tähtipelaaja, jotka tekevät maaleja. Heitä voisi verrata yhteiskuntamme menestyjiin. Niihin, joiden tuloista suurin osa veroista kertyy.

Suomi ei kuitenkaan pyöri ilman näitä taustajoukkoja; varhaiskasvattajia, opettajia, sairaanhoitajia, poliiseja, palomiehiä, lääkäreitä ja monia muita kuntien ja valtion työntekijöitä. He mahdollistavat sen, että joku voi tehdä maaleja ja menestyä. Vanhemmat pääsevät töihin, kun lapset menevät päiväkotiin. Heidän vaivansa hoidetaan julkisissa sairaaloissa jne. Minkä arvoista on, että opettaja, nuorisotyötekijä tms. auttaa väärille raiteille menossa olevan nuoren takaisin ladulle? Onko se vähemmän arvokasta kuin johtajan työ?

Kiertotalous on juuri nyt pinnalla. Se voisi myös tarkoittaa sitä, että raha kiertää julkisista taskuista yksityisiin ja toisin päin…Kunnat ja valtio ovat myös asiakkaita, joiden tilaukset mahdollistavat monien yritysten toiminnan. Raha kiertää ja julkinen sektori on yksi suurimpia talouden dynamoita. Tämä tuntuu usein unohtuvan…Niin kuin sekin, että julkisen sektorin mahdollistamat yritysten voitot ovat aina yksityisiä mutta yritysten(pankkikriisi, Talvivaara…) aiheuttamat tuhot tulevat kansalaisten maksettaviksi. Tai tehottomat ja kilpailua vääristävät yritystuet, joita Suomessa maksetaan vuosittain kahdeksan miljardin verran. Tässähän voisi melkein ajatella, että veronmaksajat rahoittavat yrityselämää? Väitetään pääministerimmekin vaurastuneen veromaksajien rahoilla(Seura 8.6.17).

Suurin osa julkisista menoista kohdistuu sote-palveluihin ja sivistys- ja kasvatustussektoriin. Kun säästöjä vaaditaan, niin kannattaa pitää mielessä, että suomalainen terveydenhuolto ja koulutus on tutkitusti laadukasta ja kustannustehokasta. Joka muuta väittää, ei tiedä mistä puhuu. Elämä on joukkuelaji. Yksi voi tehdä maalin, mutta muut mahdollistavat sen! Verot ovat investointi tulevaisuuteen ja menestyjien tapa maksaa takaisin.

Se ei ole minun ansiotani, että synnyin hopeinen lusikka suussa. Eikä se ole sinun syytäsi, jos sait puisen kauhan.

Tutkimusten mukaan n. 80%:lla ruotsalaisista vangeista on oppimiseen liittyviä vaikeuksia ja 55% heistä on jonkinasteinen ADHD. Suomalaisilla vangeilla taas on todettu ADHD-piirteitä kymmenkertaisesti verrattuna muuhun väestöön. Nämä tilastot ovat vain jäävuoren huippu mutta kertovat siitä, että oppimisvaikeuksien yhteiskunnalliset vaikutukset ovat valtavat. Tämä on myös asia, johon voimme vaikuttaa varhaiskasvatuksen, koulun ja toimivan lastenhuollon kautta.

Usein syrjäytyminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Vanhempien ongelmat, perheväkivalta, välinpitämättömyys ja muut traumatisoivat kokemukset voivat antaa sysäyksen negatiiviseen kierteeseen, jota on vaikea katkaista. Kaikki tämä altistaa myös oppimisvaikeuksille. Jos lapsella on esim. lukemiseen tai tarkkaavaisuuteen liittyviä vaikeuksia, voi koulunkäynti tuntua hänestä mahdottomalta. Kuvittele itsesi kiinan kieliselle yliopiston fysiikanluennolle. Tavallinen oppitunti suomalaisessa koulussa voi tuntua oppimisvaikeuksista kärsivästä lapsesta suunnilleen samalta. Ainoa asia jonka lapsi oppii on, että hänestä ei ole mihinkään ja yrittäminenkin on turhaa. Kun koulu menee huonosti ja lapsi saa häirikön leiman otsaansa, negatiivistä kierrettä on vaikea katkaista. Jatko-opinnot, työelämä, ihmissuhteet, ongelmien siirtyminen seuraavalle sukupolvelle…Pahimmillaan ”ei kenenkään lapsesta” voi tulla kaikkien painajainen.

Kyseessä on siis ongelma, joka aiheuttaa sekä inhimillisiä kärsimyksiä että valtavia kuluja yhteiskunnalle. Mitä me voimme asialle tehdä? Me voimme antaa tukea niille, jotka sitä tarvitsevat. Esim. ADHD tai lukivaikeudet eivät tarkoita, että lapsi olisi jotenkin kyvyiltään rajoittunut. Oikeilla tukitoimilla koulunkäynti voidaan saada sujumaan ja samalla vahvistaa lapsen itsetuntoa. Maailmassa on paljon yritysjohtajia, tieteen tekijöitä tai muita oman alansa huippuja, joilla on erilaisia oppimisvaikeuksia. Epätieteellinen arvioni on, että esim monet seikkailijat ja tutkimusmatkailijat saisivat tänä päivänä ADHD-diagnoosin.

Nykyisessä Inklusiivisessä(kaikille yhteinen) koulussa ihanteena on, että kaikki lapset opiskelevat omassa lähikoulussaan tavallisilla luokilla ilman erityisluokkia tai ”tarkkiksia”. Tämä taas tarkoittaa sitä, että luokassa voi olla useita lapsia, jotka tarvitsevat tehostettua tai erityistä tukea. Ilman ammattitaitoista erityisopettajan tai avustajan apua tilanne voi olla yksittäiselle opettajalle mahdoton ja tuhota koko luokan ilmapiirin ja oppimismahdollisuudet. Me tarvitsemme kouluille riittävät resurssit, että kaikkien yhteinen koulu voi toimia. Me tarvitsemme erityisopettajia, taidepedagogeja, koulunkäynninohjaajia, psykologeja ja kuraattoreja.

Hyvinvoinnin tukeminen on halvempaa kuin pahoinvoinnin lääkitseminen tai parantaminen. Lapsiin ja nuoriin sijoittaminen on sijoitus koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Lapsuudessa ja nuoruudessa luodaan pohja, jonka avulla tulevat kansalaiset vaurastuttavat yhteisöämme aineellisesti ja henkisesti. Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen resurssien heikennykset ovat pois kaikkien hyvinvoinnista. Jos lapsi saa tarvitsemaansa tukea ajoissa, niin hän voi kasvaa rauhassa parhaaksi versioksi itsestään. Jos tukea ja apua ei ole saatavissa, voivat melko pienetkin vaikeudet oppimisessa tai haasteet käyttäytymisessä viedä elämän sivuraiteille.